Vuodelle 2011

Sekin aika tulee, kun runojeni lähde on kuiva.
Sanaakaan ei enää irtoa siitä,
aika ei enää riitä.
Rikkinäisten riimien kiertokulku ehtyy,
loppuu lohduttomuuden kiertokulku,
aivoihini syntyy oikosulku.

Kolmesataapäivää kirjoitin tänä vuonna,
loin loitsuja, satujen aikakirjaan.
Lastenkirjan loruja laineille loin,
sävelsin, runoilin, sekä sanani söin.

Kohtasin monta pimeää majakkaa yössä,
sammuneita kirjailijoita kannustin luomistyössä.
Äitimaa jalkojani päällään kantoi.
Meri lohduttavan kalasaaliin verkkoihini antoi.

Maija Myrskyluodollaan, sai Tuutikin veneen
turvallisesti satamaan. Äiti sinä olet Tuutikki
aina kalastamassa, talvenlapsi. Sanoi tyttäreni
kuvataiteilija, ja Nuuskamuikkusen sai
sisältänsä ulos maailmaan.
Tyttö kameransa kanssa kulkee maailmalla
reppu mukanaan.