Perjantai

Perjantai peiton alle jää,
tämä jatkuva suojasää,
en missään kovaa lunta nää.
Pimeys piiskaa ikkunaa,
joulu jossain nurkan takana vaanii
vapisuttaa miestä kylmänpuhuvaa.

Puistossa tuulee,
askeleista sillan rakennan,
yli sohjoisen maailman.
Minä tunnen maailman liikkeen,
kun se alla pyörii.
Vähän vanha tuo äiti,
vuosirenkaat naamassaan,
nyt sohvalle käy nukkumaan.

Nuo kädet ryppyiset,
ne kovat oli ennen tukistamaan,
nyt voimat niistä on kadonneet.
Muistot lapsuuden ne kelaan aina
uudestaan, tunnun ne sisälleni padonneen.