Odotan

Odotan laivaa valkeaa,
odotan purjetta nousevaa,
kun myrskypilvet taivasta reunustaa.

Näen kauas yli myrskyisen ulapan,
minä kuljen yksin lailla laivan eksyneen,
pyyhin kyyneleeni hajonneeseen purjeeseen.

Runoni on vain lauseita tuulessa,
jokainen voi niistä kauneimmat itselleen poimia.
Sananani voi joskus nostaa, ilmaan antaa voimia.
Jokainen hetken helinäkeiju olla voi,
tiukujenvalssi ilmassa tuokion soi.

Lennä lintuni, siipeni voimistuu,
ilma kantaa taas ,
heikkoa fenixlintua sylissään.
Nyt olen nähnyt sieluni,
se särkyi syliisi,
jalkoihisi poljit rippeet sen.

Täällä nymfit tanssivat partaterien päällä,
minä lennän, maille utopian.
Sinne sillan rakennan,
päälle lasimaailman.