Kahden kodin Katri sekä Tiina

Kahden kodin Katri sekä Tiina

Pieni Katri oli nähnyt jo elämässä
paljon erilaisia asioita.
Äiti sekä isäkin olivat eronneet,
kun Katri oli ollut pienempi tyttö.
Ukki muuttanut mummon kanssa enkeliksi
taivaaseen, niin ainakin hänelle oli kerrottu.

Tiina tiesi , että johonkin aikaan vuodesta oli syksy,
hyytävän kylmä syksy.
Sitten saapui marraskuu, ja maa alkoi valmistautumaan
talvea varten. Maahan synty routaa, niin oli
opettaja koulussa kertonut kaikille.

Marraskuun aikana alettiin innokkaana odottamaan lunta,
puhdasta valkoista lunta.
Siitä pumpulimaisesta valkoisesta unelmasta,
pieni Katri usein öisin näki ihanaa unta.
Katri oli saanut uuden siskopuolen, jonka nimi oli Inka,
sekä äitipuolen.
Marraskuussa kaksosille oli syntymässä pikkuveli

Joulukuu, jo saavu jälleen taas,
nyt on jo lumi maas.
Joulupukkia kaksoset odottivat aina innolla.

Jotkut päivät olivat aina parempia kuin toiset,
vuoroviikoin kaksoset asuivat äidin luona,
sitten taas isän luona.
Tytöt kävivät Marjalan koulua,
joka oli melkein yhtä lähellä kumpaakin kotia.

Tänä syksynä olivat tytöt aloittaneet pianonsoiton
Joensuun konservatoriossa.


Kahden talon tarinoita,
Rovaniemellä oli ehkä noita,
piilotteli tavaroita.
Taisi olla paha noita,
satukirjan salamoita.
Kerro äiti siitä
mihin ei sanat riitä
abrakakapra uusia loitsuloita.

Meidän äiti kirjoittaa,
silloin riittää tarinaa.
Papukaija tytär on,
sisko melkein sanaton.

Apteekissa asui kissa,
joka viihtyi turkiksissa,
oli aivan outo kissa aina hyvin fiiliksissä.
Savuketta poltteli,
sitä hiiret totteli,
silkkihanskoin otteli.
Rotat pisti pihalle,
koirat sai se vihalle.

Apteekkarin oli kissa,
joka viihtyi turkiksissa.
Kissa oli krumeluun jälkeeen
oikein kuuluisuus,
siihen syynä apteekkarin hyväntuulisuus.
Huomenna taas juttu uus,
kello onkin puoli kuus,
huomiseen on ikuisuus.