Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa

Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,
hetken vielä sataa lunta valkeaa.
Pienen hetken saan unelmissani
leijuvissa levähtää.
Kaikki syvää untaan valvoo,
unettomat unta palvoo.
Marraskuinen yö,
pilvien peitossa on Otavan tähtivyö.

Niin viikot vierii ja pian on täällä kevät taas,
joulu välistä, kun pois eletään.
Mä sua odotin yksin päivää kaksi
ja kyselin ystäviltä, maailma vain muuttui pahemmaksi.
Ne ystävät vain näytti sääliviltä,
luihuilta koirilta,
joilta luu varastettu on.
Yksinäisyyttä nyt soi
ääni vebaston.

Kadunvarret automerta kasvattaa,
likaista on lumi,
varpaita taas paleltaa.
Kansa kaamoksessa, kumarassa
aamuun vaeltaa.
Himo tuntemattomaan
kutsuu meitä tänäänkin,
päiväkirjan välissä
on kuva enkelin.