Lumihuntu

Hennon lumihunnun saan hiuksiin,
harsolumi peittää pään.
Läpi myrskyn kuljen paljain päin,
talven tulevan alle nyt jäin.
Jäinen vaippa versoo maan,
luonto alkaa routimaan.

Kanavassa vielä vesi vapaana virtaa,
minä mittaan elonpirtaa.
Suljen sydämeni suudelmilta maan,
yksinäisyyteen eristyn omaan maailmaan.

Öiset valot sillankaarien,
paistaa ikkunaani silmiäni hyväillen.
Onnellinen erakko,
sydän täynnä lämpöä,
siihen käperryn.
On aika pakkasen nyt tulla taas,
maa jääkukkasin nyt koristaa,
on aika rakkauden,
ja aika onnellisen yksinäisen sydämen.