Translate

perjantai 21. lokakuuta 2011

Vain vähän aikaa

Vain vähän aikaa jakaa tätä syksyn taikaa.
Ensi yönä tulee talvi,
takertuu kylmyys yksinäisiin.
Minä jälleen elämää kelaan,
filminauhana uudelleen.
Kuinka ystävät rinnalla kulkevat,
silmät unelmiinsa öisin sulkevat.

Kuljen jäljillä suuren kaipauksen,
kirjoitan runoihin riimit sen.
Olen nähnyt taiat Midaksen,
tuntenut rahan houkutuksen,
nähnyt rikkauden, sekä köyhyyden.

Nähnyt väkivallan,
kaukaa kiertänyt aidon rakkauden.
Olet iskut sieluuni ottanut lyönneistä
narsistin,
kantanut tuskaa tietenkin.

Hetken täällä ajassa lepäisin.
Olen palanut tulessa,
antanut sydämen pettää jään,
nyt kuljen sieluin sammunein.
Elämä kuin leffaa Kaurismäen,
sinun huuliltasi join nektarin.

Hetken luulin, että harhoja kuulin,
sekä löysin viimeisen sataman viimeinkin.
Nyt vaellan vaikka suunnan kadotin,
sinun sanasi satutti ,viilsi ja rikkoi
palamaan sulat enkelin sai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto