Tunteet

Pelko peiton alle käy,
ei missään enää tietä unen satamaan näy.
Se kylmän varjon aamuyöhön asentaa,
nousen ylös, alan runoa nyt kirjoittaa.

On runoilija kovin herkkä ihminen,
on aistit aina avoinna käy tie tunteiden
läpi myrskyten.
Lokakuu loputtoman riimin syksyn ylle
kirjoittaa, se kynttilöiden kirkkaan meren
parvekkeelleni sytyttää.

On merirosvolaivani turvallisesti satamassa nyt,
ja mastoon kirkas valolyhty syttynyt.
Olen ankkurissa, silti sydämessä aina myrskyää,
tämä laiva tuskin karikoihin elämän kiinni jää.