ÄITINI

Vierain ihminen päällä maan,
mikä meitä yhdistää?
Kannoit minua kuukautta yhdeksän,
sitten sanoit sinut synnytän.

Kädet täynnä sormia
tuskaa tuovia,
ei silityksiä helliä.
Lyönnit käsien suurien,
sanojen vihaisten
luoma tuska.

Syli ilman lämpöä,
lohdutusta.
Sydän kylmä,
jonka lämpöä koskaan
kokea saanut en.
Mihin sinua koskaan tarvitsen?

Mummonne mitä hän teille
lapsenlapsille koskaan antoi?
Sylissään teitä koskaanko kantoi?
Kysymyksiä kysymysten perään,
näihin tänäyönä , mä herään.