Öinen tuuli

Päivä väistyy illanrusko valtaa sen,
olen varjo illan tummuvan nyt vaan.
Yksin kuljen yöhön nukkumaan,
on sielussani suuri yksinäisyys.
On elämäni vallannut, pimeys sekä
syys.

Soi vaikeroiden tuulikellot,
toistaa sävelmää,
niin kilisevää sekä ärsyttävää.
Huominen sen tuskanhuuto
kaikuna vain soi,
se illanvarjoon haamukuvan loi.

Kaukana on ritareiden, utopianmaa
vain sielussani haavekuvat
prinssinsä nyt saa.
Kirjailija kirkkain aatoksin,
käy sanamiekan teroitukseen
uuden askelin.

Elämä juoksee, laukkaa kulkuaan
en unelmiani enää koskaan kiinni saa.
On saapasjalkanainen,
se höyhensaarelainen,
tai tumma Arabialainen.
Saapasjalkakissa nukkuu
aatoksissa.
Syksynkylmyys jäätää
maisemaa.

On laivat laiturissa,
siellä laivarotta yksinäinen
huutaa kylmyyttään.
Ei tule kujakissa,
ei armahdusta saa,
vain sydäntäni jäiset riimit
yhä tuskaisesti värittää.