Translate

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Muistatko vielä kasvojani

Tunnen sormesi liikkeet jälleen
unessa poskellani,
muistatko vielä kasvojani.
Rakkaus repii sydäntä,
sanojen salattu viidakko,
sinne etsi oma tie.

Häpeätkö nyt,
kun onni on kauaksi hävinnyt,
elämä elämättä kadonnut.
Saattohoidossa odotat kuolemaa,
sitä viimeistä helpotusta,
kun tuskaa nuolee maa.

Maailman rattaat ruosteessa on,
poissa onni, sekä ilo sammumaton.
Naura naurusi ajoissa,
iloitse ja tee onnesi oma satumaa.
Istuta sinne rakkautta, unelmaa.
Vaali hellien rakkaasi suudelmaa.

Tässä ja nyt elämä sykkii
villinä jaloissa,
juhlaliput liehuvat tänään saloissa.
Kirjoitan arjen narinaa,
oman elämäni prinsessan tarinaa.
Myöhäistä elää sitten,
kun aikani ohitse on,
siihen asti kaikukoon lauluni
iloinen sammumaton.

1 kommentti:

  1. "Kirjoitan arjen narinaa,
    oman elämäni prinsessan tarinaa.
    Myöhäistä elää sitten,
    kun aikani ohitse on,
    siihen asti kaikukoon lauluni
    iloinen sammumaton. "

    Hyvin sanoit!
    Oman elämän prinsessan tarina
    on vaikka olisi vanhakin;
    sanoin lastenlapsille kerran,
    että kyllä se mummukin tietää
    mitä on olla prinsessa, ne kysyi heti,
    että mistä tiedän! Olen kanssa prinsessa,
    sanoin, niin tyttö kyllä ymmärsi, mutta poika sanoi että Mummopa!

    Prinsessan sielu ei meistä koskaan
    minnekään katoa, aina on se ihana
    satu ja arjen narina! Oikeastaan
    upea yhdistelmä.........

    Riemunkirjavia syyspäiviä Sofia ☺

    VastaaPoista

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto