Tunnen sormesi liikkeet jälleen
unessa poskellani,
muistatko vielä kasvojani.
Rakkaus repii sydäntä,
sanojen salattu viidakko,
sinne etsi oma tie.
Häpeätkö nyt,
kun onni on kauaksi hävinnyt,
elämä elämättä kadonnut.
Saattohoidossa odotat kuolemaa,
sitä viimeistä helpotusta,
kun tuskaa nuolee maa.
Maailman rattaat ruosteessa on,
poissa onni, sekä ilo sammumaton.
Naura naurusi ajoissa,
iloitse ja tee onnesi oma satumaa.
Istuta sinne rakkautta, unelmaa.
Vaali hellien rakkaasi suudelmaa.
Tässä ja nyt elämä sykkii
villinä jaloissa,
juhlaliput liehuvat tänään saloissa.
Kirjoitan arjen narinaa,
oman elämäni prinsessan tarinaa.
Myöhäistä elää sitten,
kun aikani ohitse on,
siihen asti kaikukoon lauluni
iloinen sammumaton.
Translate
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
►
2024
(25)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (1)
- ► huhtikuuta (6)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (10)
-
►
2023
(47)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (5)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (4)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2022
(32)
- ► marraskuuta (2)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (4)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2021
(9)
- ► marraskuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2020
(47)
- ► joulukuuta (5)
- ► marraskuuta (18)
- ► heinäkuuta (5)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (6)
- ► tammikuuta (6)
-
►
2019
(26)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2018
(24)
- ► joulukuuta (2)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2017
(151)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (12)
- ► toukokuuta (8)
- ► huhtikuuta (16)
- ► maaliskuuta (17)
- ► helmikuuta (21)
- ► tammikuuta (40)
-
►
2016
(478)
- ► joulukuuta (34)
- ► marraskuuta (28)
- ► heinäkuuta (32)
- ► toukokuuta (21)
- ► huhtikuuta (32)
- ► maaliskuuta (63)
- ► helmikuuta (64)
- ► tammikuuta (45)
-
►
2015
(1117)
- ► joulukuuta (65)
- ► marraskuuta (68)
- ► heinäkuuta (77)
- ► toukokuuta (72)
- ► huhtikuuta (103)
- ► maaliskuuta (132)
- ► helmikuuta (76)
- ► tammikuuta (136)
-
►
2014
(1388)
- ► joulukuuta (132)
- ► marraskuuta (119)
- ► heinäkuuta (130)
- ► toukokuuta (92)
- ► huhtikuuta (89)
- ► maaliskuuta (79)
- ► helmikuuta (89)
- ► tammikuuta (134)
-
►
2013
(835)
- ► joulukuuta (97)
- ► marraskuuta (91)
- ► heinäkuuta (61)
- ► toukokuuta (38)
- ► huhtikuuta (40)
- ► maaliskuuta (44)
- ► helmikuuta (69)
- ► tammikuuta (128)
-
►
2012
(1045)
- ► joulukuuta (103)
- ► marraskuuta (136)
- ► heinäkuuta (108)
- ► toukokuuta (51)
- ► huhtikuuta (72)
- ► maaliskuuta (40)
- ► helmikuuta (42)
- ► tammikuuta (66)
-
▼
2011
(312)
- ► joulukuuta (34)
- ► marraskuuta (26)
-
▼
lokakuuta
(34)
- Ikävä
- Öinen tuuli
- Ikävä
- Nouseva päivä
- Sumuun kasvavat silmät
- Niinivaaran kirjastossa
- Lasten runo
- Aamuruskonmaa
- Ruusuntuoksuinen runo
- Ajatus
- Yön sonetti
- ÄITINI
- Yö
- Vain vähän aikaa
- Satujensaari
- Syksyaamu
- Tyhjääkin tyhjempi pää
- Silkkiä
- Ihana mies
- Aamu
- Yön hiljaisuus
- Menneisyys
- Nostalginen päivä
- Kirjastossa
- Kauniita sanoja sinulle
- Muistatko vielä kasvojani
- Moni ohi katsoo ei minua nää
- Minä pääni muistan painaa
- Rakastan sinua
- Tunteet
- Oudossa tuulessa
- Liikaa rakkautta
- Kiitos Herneelle kommenteista
- Lokakuu
- ► heinäkuuta (25)
- ► toukokuuta (24)
- ► huhtikuuta (33)
- ► maaliskuuta (28)
- ► helmikuuta (24)
- ► tammikuuta (12)
-
►
2010
(126)
- ► joulukuuta (14)
- ► marraskuuta (21)
- ► heinäkuuta (30)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (4)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (11)
-
►
2009
(60)
- ► joulukuuta (17)
- ► marraskuuta (12)
"Kirjoitan arjen narinaa,
VastaaPoistaoman elämäni prinsessan tarinaa.
Myöhäistä elää sitten,
kun aikani ohitse on,
siihen asti kaikukoon lauluni
iloinen sammumaton. "
Hyvin sanoit!
Oman elämän prinsessan tarina
on vaikka olisi vanhakin;
sanoin lastenlapsille kerran,
että kyllä se mummukin tietää
mitä on olla prinsessa, ne kysyi heti,
että mistä tiedän! Olen kanssa prinsessa,
sanoin, niin tyttö kyllä ymmärsi, mutta poika sanoi että Mummopa!
Prinsessan sielu ei meistä koskaan
minnekään katoa, aina on se ihana
satu ja arjen narina! Oikeastaan
upea yhdistelmä.........
Riemunkirjavia syyspäiviä Sofia ☺