En tahdo prinssiä

En tahdo mitään prinssiä,
vaan tahdon ihan tavallisen arjen sankarin.
On läheisyyden ,ja ihmisyyden kaipuu
minulla nyt kaikkein ankarin.
Maaliskuun mahti, kevät lyö päälle
iskuin vyön alle sattuvin.

Runoilijan muusaa nyt tarvitaan,
sulle laulun uuden ehkä kirjoittaa saan.
Kaupungissa Karjalan
istuu tyttö Marjalan.
Kirjoittelee tarinaa,
sitä arjen narinaa, runomuotoon kaikki
laittaa. Pajunkissan kohta taittaa
maljakkoon niin kauniiseen,
siitä uuden kevätrunon ehkä teen.

Unelmissa utopian, herään maaliskuiseen
aamuun, enkä törmää enää eilisen haamuun