sumuiset savuiset illat.
Ikkunoissa syttyvät valot yksinäisien,
sydämessäni haamut menneisyyden.
Kevät kevyin askelein kulkee
kohti Marjalan siltaa,
sulaneet jäät alla
sillankaarien.
Jäniksen jäljet ristiin rastiin
jäätä piirtäen.
Runoilijan terävä miekka
jotain pintaa raapaisee.
Neonvalot aina loistaa
se on ABC.
Sykkivä elämän virta,
ei löydy kioskilta.
Kituva savuava sydän rinnassani,
epätoivoinen elämän liekki,
käy tähän päivään matkaamaan.
Torstaiko toivoa täynnä,
perjantaina iskee pelottomuus.
Lauantaina laiskuus lakaisee
roskat maton alle.
Sunnuntaina surun peitän,
en näytä sitä maailmalle.
MAANANTAI malttamattomasti
viikon aloittaa,
ei ole aikaa jäädä peiton alle
nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti