Otavan ritarit

Otavalla ratsastaa ritaria seitsemän,
joista yhdelle ainoastaan sydämeni menetän.
Ritari niin tumma niin,
särkee minut palasiin,
ruukkuni mun nyt on särkynyt ja onneton.

Mustaori kaunis on,
korskea, sekä levoton.
Tähdet toiset syttyy niin,
sammuakseen kyyneliin.

Ritarit nuo muut vaan,
kuuta kohden ratsastaa,
sakaroilla Otavan.
Minä kuuta kurkotan,
kauemmaksi se liukuu vaan,
jään iäksi kiinni Otavaan.