Rakkaudesta sokea

Mä olen rakkudesta sokea,
pitikö tää kaikki vielä minun kokea.
En jaksa ajatuksissani mitään muuta,
kuin nimeäsi hokea.
H.... oi H... mä olisin sun Kerttu,
sä olisit minun rypäleterttu.

Olen oppipoika elämän,
sua rakastan.
Tytöt ottaa pulttia,
nauraa mun nimikulttia.

Katso silmiini ne on syvän ruskeat,
käteni tyhjät raukeat.
Huhtikuuhun kiirii huuto
oinaan teurastetun.
Ilman sinua hukun uniin
kauheisiin,
jos mä nimeäsi
toista en saa .
Kuvaasi mielestäni poistaa
voi en kai milloinkaan.

Huhtikuussa hulluus tarttuu,
muistoihin, kun päivät karttuu.
Keltaisen omenan Aatamille ojennan,
ohjenuorat oikeaan,
suunnan näyttää kokonaan.

Sekoaa taas elonpirta,
loputon on sulavirta,
kanavan nyt aukaisee,
kalaparven säikkyvän
liikkeelle nyt laukaisee.

Liplattelee vedenpinta,
auringosta kova hinta,
rakkauden rautamaille,
niityille niin autuaille.
Kaipaa kaunis kaihomieli,
mykäksi ei kai käy kieli.