Olen tuntenut

Olen tuntenut tuonen kellojen kutsun,
olen tuntenut kaksoissielun kuulevan.
Olen enkelipölyssä lentänyt,
yllä maailman nukkuvan.

Avaruuden alla, suurella ikkunalla,
istun katson taivaan kuuta.
Miettien mielettömyyttä,
kuunnellen pahuutta parkuvien
sielujen valitusta.
Vie minut aikaportin yli,
kutsuu mua kuoleman syli.

Viikatemiehen kynnet niskassani
puristavan tunnen;
yli kasteisten pimeiden niittyjen
kalman kuningas huulet valmiina
viimeiseen suudelmaan.

En pysty taaskaan nukkumaan,
sielussani huutaa sanat
kuolleiden runoilijain.