Translate

torstai 29. syyskuuta 2011

Kaksois-sielun kutsu

Kaksois-sielun kutsun kuulen,
emme etsi itseämme,
tällä pimeällä taipaleella.
Elämämme ehtoopuolella,
kutsun kuulen,
se on huudossa tuulen.

Vaikka pelko, ja rumuus sataa niskaan.
Värjään syksynruskonvärein taivaan,
hukutan epävarmuuden ruskaan.
Taivaanrannan maalari,
yllään syksynvärihaalari.

Tyhjyys, kaikuu ontossa päässä,
tuulilasit autossa oli jo aamulla jäässä.
Lähettänyt klo

1 kommentti:

  1. He.r.ne1. lokakuuta 2011 klo 11.08

    Onkohan kaksoissielua olemassa?

    Sukulaissieluja kyllä on.

    Täälläkin syksy värjää maisemia,
    mulla on puisto aivan tässä
    ikkunan edessä, jossa punavaahterat
    ovat upeissa syysasusteissa ja syyskukat
    kukkivat penkkien ympärillä.

    Ei ole vielä miinusasteita,
    vaikka yöt ovatkin hyvin kylmiä.

    Aurinkoisia päiviä on,
    ja syksyn kirkkaus oikein häikäisee
    jo aamusta. Kurkiaurat tekevät lähtöä,
    niitten lähtöhuudot ovat kuin trumpettien
    töräytykset ilmoilla.

    Kaikki on niin haikean kaunista.

    Oikein Syyskauniita päiviä Sinulle, Sofia,
    toivottaa Herne

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto