Translate

lauantai 24. syyskuuta 2011

Kuunlilja

Kuunliljat jaettuna jonnekin
myrskyihin maailman.
Saan jalansijan syksyn pimeyteen,
taas vaellan.
Talven vallan alle,
teen paikkaa unelmalle.

Kantavat valot sillankaarien yli
sumuisen illan.
Tajuntaani iskee tuoksu märän
kuivuvan villan.
Ahvenia sillan alla,
niitä saa taas onkimalla.

Jossakin tuulikellot parvekkeella
soittaa sävelmää,
sisällä on lämmintä,
sytytän kynttilän lyhtyyn
odottelen iltaa pimeää.

1 kommentti:

  1. Mikään surkeus ei kestä kauvan - se menee ohi.

    Eikös olekin mukava sytytyellä lyhtyjä ja lämpökynttilöitä, iltateellä, kodin
    suloudessa, paksut ihanat villasukat
    jalassa, ja hyvä kirja edessä, tai
    vain hiljaista musaa....

    Syksy valmistaa sitä lepoa ihmissielussakin,
    vaikka haluisikin kesän takaisin, jos vain saisi. Kävin Göteborgissa ja merenrantakävely
    nostatti pois makarooniperspektiivistäni,
    raikkaitten merituulien myötä, kalalokki kai vei mun syysmasennusammakonkin.☺

    Toivon Sinulle Rakkauden tuulia sylin täydeltä,
    ja viikonlopun rauhaa!

    VastaaPoista

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto