Pistän päälleni surupuvun

Pistän päälleni surupuvun,
surupukuni on musta,
se huutaa pelastusta.
Varjoista syksyn kujien,
tunnen kutsun äänten lujien,
tule tänne pimeälle kujalle.

Huuda huutosi päin tuulta,
valita sammutettujen viettiesi
viimeinen kuiskaus.
Luovuta toivottomuus
syksyn tuulien syliin,
väsyitkö maailman kyliin?

Olen puhunut,
suuri tyhjyys jää
ainoastaan,
hiljaisuus kaikuna huutaa lastaan.
Peilistä katsoo tuska,
sekä pelko,
kumpi niistä
voiton saa.