Halla vaanii

Hallavan aamun harsoinen vyö,
auringon säteiden tielle lyö.
Kesäyö on usvaa, keijujen taikaa,
vietämme luonnon juhlan taikaa.
Eletty elämä suonissa virtaa,
lyhentää elon päättyvää pirtaa.

Lapsi on pieni hetkisen ainoastaan,
aikuinen nuori, tai vanha muori
ajatukset lämmin kesä herättää elämään.
Seuraavan kesän vieläkö nähdä saan,
vai olenko valmis kaikesta luopumaan.

Taistelen sairautta suurta vastaan,
riittääkö voimia suojata lastaan.
Enkelin käsille sieluni annan,
puolet vain tästä tuskasta kannan.
Valmis olen lähtemään taivaan kotiin,
väsyin jo tämän maailman sotiin.

Valmista viljaa, jos korjataan pois,
silloin minun aikani täynnä jo ois.