Aselevon aika

Aselevon aika,
voimia kerään,
ehkä joskus vielä taisteluun herään.

En ehkä luovuta koskaan,
taistelen viimeiseen syksyn loskaan.
Heikkous hetkellinen voimia antaa,
kova tahto vaikeuksien yli kantaa.

Hetken nauran, taikka vain itken,
taistelun satoa, voiton viimeisen
mitalin kitken.
Kultaa , hopeaa, pronssia voi
voittaa kai,
oli sitten arki tai sunnuntai.
Hetkeksi nukkuu uinuva maa,
uusi aamu taas voimia kasvattaa.

Maailman mahdottomimman naisen
arvonimen sinulta sain,
hymyn, sekä loistetta silmien nauravain.