Merirosvokapteeni

Joukossa urhojen partasuiden tummien,
piileksii mies niin outo, sekä kumma.
Hiusiltaan pikimusta; tumma.
Sydämeni rauhan varastanut on,
sammuttanut rauhallisen liekin kohtalon.

Arvoitusten saarten valtias hän on,
kai merirosvo ,ankara ja armoton.
On varastettu sieluni,
se vaikeroi , ja vapauttaan vaatii.
Vallattujen ajatuksien joukko,
onnenmuruja hävinneittä ,
etsii suunnitelmia laatii.

Lankulla nyt seison yli laivan partaan,
mietin pelastusta,
sitä mihin suuntaan karkaan?