Jossain

Jossain rajalla joutilaisuuden,
herään hetkeksi tuntemaan
onnen sirpaleiden joukkomarssin.
Tämä elämä, täynnä tuntemattomien
ihmisten ohituksia,
totuutta näkemättä.

Elämättä aidosti,
joukossa yksinäisten seison,
viimeinen laiva on lähtenyt.
Satamassa asuu hiljaisten haamujen joukko,
pimeä laituri, ja sammuneet lyhdyt
majakkasaaren.

Tuskaa tunnen,
elämä jo liukui ohi,
huominen on eilisen kertausta.
Mikään ei muutu huominen on,
musta kuin sammunut telkkarinkuvaruutu.