Surun samettirasia

Suru käy sydämeni päälle istumaan,,
en onnesta nyt muista palakaan.
Olen sielultani pieni tyttö mi kätkee
kyyneleet, ne pakattu on samettiseen rasiaan.

Ei rikkinäinen sähikäinen,
voi onnellisuuden ilmaa hengittää.
Ystävyys se hetken aikaa voi hiukan lohduttaa.
Toivon vaan nyt rauhan surusydämelle joskus saan
ja löydän avaimen suljettuun samettirasiaan.

Miksi aina näin käydä voi,mun sydämeni soittorasia ei koskaan
iloisesti soi. Kevään keijut jossain karkeloi,
ja törmään menninkäiseen ihanaan.
Hän sydämensä mulle lahjoittaa,
en sitä pysty vastaan ottamaan,
koska sydämeni jäi onnettoman ihastumisen
suljettuun soittorasiaan.

Olen rikkinäinen sähikäinen
nousen taas päivään seuraavaan,
avaimen nyt toivon löytyvän lukittuun
sydämeni sururasiaan.