Rikotut lupaukset

Joka sanansa syö
se sydäntäni lyö,
sieluuni saapuu pimeä yö.

Sitä uskoo aina,
arkena, ja sunnuntaina
lupauksiin toisen.

Hän joi sen,
viinin katkeran,
sammui matka miehen janoisen.

Kylmä pakkashanki,
ja unelmien rautakanki.
Vain harhaa,
utopiaa ,haaveiden jäinen maa.

Helmikuu mieltä heittää,
kuumat kahvit mies keittää;
ystävä ymmärtäväinen,
sunnuntai huomenna on.
Sitten maanantai mahdoton,
ja nainen vallan tahdoton.