Silloin kun Nero leimahtaa
joku punaisen langanpäästä
kiinni saa
joulukuu
valo pikkuhiljaa
kutistuu väsymys voimistuu
jossain joku taikasanan lausuu
raahaudun ylös aamuisin
päiväunet nukkua jos osaisin
uupumattomasta olosta öisin uneksin
pimeyden keskellä turvallisesta
tutusta tulee pelottavaa
kummitukset vaanivat joka nurkassa
minun ajatusmaailmaa olisi
ravistettava ennen suuria päätöksiä
en tarvitse mitään suuria kytköksiä
energiaa vaativiin asioihin
tahdon juurtua hetkeksi näihin
turvallisiin tuttuihin kuvioihin
pyöriä bumerangin lailla
yhtä samaa silmukkaa
sisälläni viipyy hengen kuolio
ja kaikki mikä pitää mieltä päältä
on kuin suuri huolien kelluva lautta
se tahtosi viedä minut ojasta allikkoon
tuhannen vastainkäymisen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti