Kärsimys

 Kaukana tähtien takaa hän saapui,

Ihmisenkeli, tuntematon ja kaunis.

Vierellään Jeesus, ristille naulittiin,

Kärsimyksen kruunu otsalleen sai.

Oliko hän ihminen vai enkeli,

Muukalainen kaukaa, tähtien valo?

Yhdessä he kärsivät, yhdessä he itkivät,

Ristin varjossa, toivon kipinä.

Kruunu piikkien, tuskan merkki,

Otsallaan loisti, kuin tähdet yössä.

Ihmisenkeli, Jeesuksen kaltainen,

Rakkauden ja armon sanansaattaja.

Kärsimyksen tie, niin raskas ja pitkä,

Mutta toivo ei koskaan sammu.

Ihmisenkeli, tähtien lapsi,

Ristin varjossa, ikuisesti loistaa.

(c) satu tanninen 14.2.2024