Yö aina vierelläni valvoo,
kansakunta sanojeni lentoa
hetken pimeydessä palvoo.
Sanojenvirta se on lahja tähtien?
se kasvaa, kerää voimiaan,
kunnes keväänpajut puhkeavat kukkimaan.
Annan elämälle uuden tilaisuuden,
näen sydämellä, kuulen nöyryydellä
äänet ajanrattaiden.
Katso kuinka taivaantähdet voi silmistäni loistaa.
Katso kuinka kukkahaurain
kevään puhjetessa taas syntyy, kasvaa, versoaa.
Se on niin kuin nuori neito, joka
naiseksi kasvaa, kukkaan pikkuhiljaa puhkeaa.
Taas sydämeni yli myrsky kulkee,
saa uuden kevään joskus uudestaan syntymään.
(c) satu tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti