Hyvää Uutta Vuotta

Tänään kirjoitan sydämeni laulun

maalan sielun purppuravärein

elämän kaaren taulun

levoton maisema huokaa

revontulien tanssi taivaalle tuokaa

joikaa jouten Pohjolan kansa

Kalevalan kankaille on viritetty

ajan paula sieville Seireeneille

merelle ansa elämän ankkuri

heiluu myrskyn vietävänä

luonto äiti polkee jalkaa

tanner tömisee tuuli puhaltamaan

alkaa Pohjolan puhurit soivat

peikot noidat haltijat piirissä

ilakoivat

soittaa Seita taikarumpuaan

Sampo Lappalainen käy

moottorikelkan satulaan

hytkyy sohjon alla suot sekä

rimmet itkee kosteudesta

kauniit neidot sekä immet

terhakka tuuli käy kiinni

hiuksiin Uutta Vuotta kohden

ajan aalloilla taas soudettiin

vanhan vuoden muistot

mukaan noudettiin uusien

tuulien matkaan hyvin joudettiin

vanha vuosi väistyä saa

huominen eteenpäin ajanratsulla

laukkaa.

Maalliset normit

Maalliset normit täyttävät

hormit pellit ovat kiinni

normaaliisuuteen tukehdun

tahdon vapaana leijua

atmosfääreissä en tahdo

olla pulloon suljettu henki

en maailman normien renki

ei maistu minulle marenki

ilmassa viuhtovat pilkkakirveiden

erät niissä on vaanivat

terävät terät

joskus ajatukset vapaana

kelluvat toisinaan maailma

on suljetun pullon kaltainen

vankila elämä anna 

minulle aikaa olla

filosofin kaltainen

leijuva persoona

minä tahdon aikaa

kirjoittaa palan taiteilijaelämää

kirjojen kansien väliin

se on sitä hektistä harmoniaa

omaa pakonomaista Narniaa. 

Joulukuu satukuu

Myyrä teki talveksi pesän

savusaunan lauteiden alle

sinä hetkenä jääruusu puhkesi 

kukkimaan tuvan ikkunalle

keltainen kanttarellikori

talveksi täyttyy lumienkeleillä

niin sellaista on meillä

jotkut päivät ovat nopeita

pomppivia jäniksen loikkia

toiset etanan jarrutuksia

minulla on taiteilijan aivot

syvät silmien katseet

kuin satujen toivekaivo

vuodet ne ovat renkaita

vyötärön ylle

aina olen valmis sinun

syleilylle kaikkien

vuosien jälkeen yhä

rakastan tuota ukonrähjäkettä

jonka sisältä löytyy

ikuinen Peter Pan

en odota enää hänen

aikuiseksi koskaan kasvavan

olen tottunut ikuiseen

epävarmuuteen ihmisten

suhteen 

nyt on joulukuu

aloitan jonkun kiinnostavan

aamupuhteen.

Piste

Jäykkyys vääntää niskan pään

kivun kivi reen jalaksien

alle jään on pakko liikkua

en tahdo suolapatsaaksi

jähmettyä

saapuu joulukuu lyriikkaa

mieli lausuu aivot autiot

sanoja malttamattomana

odottavat

levottomuus leijuu

pään yllä vastaisin kyllä

jos kysyisit jotain tärkeää

olen täynnä rakkauden

suurta tunnetta sekä liikaa

järkeä

tänään en toivo sitä

että alkaa päätä niskaa

selkää särkeä

tahdon että sille jyräävälle

kivulle tulee piste

Kantaako unelma

Kantaako unelma meidän

yhteinen tie huomiseen

ontuen se vie.

On ansaittava kannuksensa

oltava persoonallinen

erilainen ehkä muut

sini ristin tatuoin olkapäähän

siihen se jäähän?

Ajan armottomuus

huominen outo tulevaisuus.

Ikävä naulaa minut

omaan Golkatanpuuhun

ei helposti kyynelten maku

tule suuhun. Menen huomiseen

hammasta purren ikävää

kaipuuta surren.

Äiti maa avaruuteen oksentaa

he lipevät lierot hallitukseen

pääsevätkö ihmiset kierot?

Miten löydät sinä ystävän

kuinka kohtalot nivoutuvat

toisiinsa ,ja niin kuin rakkaus

ja kaipaus ovat elämässä

kivuliaina satuttavina loisina.

Mykkäkoulun priimus

Mykkäkoulun priimus

hiljaisuus valtaa viikon

päivä päivältä

ei montaa sanaa

ei anna hän sanojen totuudessa

palaa ei vanno luotettavaa

lemmen valaa

varmaan on petollinen salaa

järjenjättömaa kasvaa

rikkaruohoja se on kirosanojen

viidakko joko tunnet 

Lauri Viidan jo?

Järjettömyys paistaa läpi kuin

musta-aurinko

marraskuu on pimeyden viidakko

annan vapaasti sanojen virrata

pian on tulva ja terävä on

lyriikan kulma eivät sanat

ota loppumista siinä on pulma

iski kirjailijan päähän sanojen 

ripuli kun hän ensin mykkänä

viikkoja kipuili se on sillä sipuli

kaikki meni yli äyräiden

ja minuus mukana virran sen

istun taivaan kannen alla aika

lyö minua kuin vasaralla

taltalla takoo vuosirenkaita

ihon pintaan 

inhoa itseironoaa

rakkautta vihaa mausteeksi 

sormustimellinen olen jälleen

rikki revittynä ajan uhrialttarilla

tunnen viiltävän kivun ajan poltteen

sisällä inhimillisen ihmisen

Onko marraskuussa rakkautta ?

Tuuli oksistossa soi

sinun on aina liian helppoa

tappaa iloni särkeä sydämeni

minne piiloon järki viisaus meni

vuosi vuoden jälkeen

kirjoitti jälleen ihminen ystävälleen

aina se sattuu uudestaan

bumerangin lailla sydämen

palava rakkauden liekki

sammutetaan

minulla on suuria ystäviä

mahtavia filosofeja

järjen jättiläisiä

musiikin marttyyjä

maan alla viihtyviä myyriä

joku tavoittelee taivaalta tähtiä

joku nuori ystäväni

valkoiseen lakkiin lyyriä

joskus kauan aikaa sitten

oliko aika helpompaa

nykyisin onni rakkaus

sormustimella mitataan

en tahdo enää koskaan

rakastua sinuun uudestaan

en silloinkaan kun tuuli

nurkissa kaipuuta soi ja joskus

yhä suudellaan.

Malttamaton marraskuu

Malttamaton marraskuu

ryömi yli kynnyksen

routa olisi halunnut

tarttua vallan kahvaan kiinni

Luonto äiti tappeli vastaan

et tule vielä et saa

luoda talvelle lujaa pohjaa

minä lähetän vielä leudon

tuulen puhaltamaan

pakkasen pois

valutan lämmintä sadetta

sulattamaan talven hankien

siemenen

vielä on oleva kova taisto

ennen kuin routa saa

ryömiä vapaasti maankamaran

alle

luon katseeni ylöspäin

korkealle taivaan ikkunalle

horisonttiin hohtavien

salaisten auringon säteiden

paikkaan

odotan laupiaan Samarialaisen

saapuvan silittämään

unettomuudesta uupunutta

ohimoani ojentamaan

oljennuoran levolliseen

viikon alkuun etsimään

sitä kaiken alkujuurta viisauden

viitottamaa tietä punaisen

langan lähteelle elämän

ehtoopuolen tähteelle

sillä minä olen väsynyt

tunnen vuosien taakan

olkapäilläni niin kuin

orjankaltainen vetohärkä

tässä veristen uutiskuvien

terrorismin saastuttamassa

maailmassa.

Ennen kuin pimeäntaite syvenee

Minulla on jäljellä

vain nämä särjetyn

ruukkuni sirpaleet

mitä sinä niille teet?

korjaatko kokoon?

päässäni tanssivat yön

tullen pirut sekä perkeleet

rakkaus kuin rutto

raatelee ihoni pintaa

liian paljon mennelle

elämälle tuli hintaa

sinun kasvosi niihin

aika lempeästi puuttui

mies tuskin ulkokuoreltaan

muuttui

mutta sisältä kuoli

se hymypoika pois

ukonrähjäke joskus

nauraa osaa se niin kuin

nuoripoika silloin kun kumartuu

ketterästi keräämään

lattialle vierineitä kolikoita

silloin minä voin

löytää ne kadonneet sanat

kirjoittaa oodin elämälle

ennen kuin pimeäntaite syvenee. 

Pieni sääsatu

Hämärän hyssy hiipi lohduttamaan

lokakuun harson alle jäänyttä

ihmismassaa. Kauanko vielä

on aikaa että minä saan tulla

tipahtaa pilvistä alas huokaili

levottomasti pieni huove hiutale

tanssien polkkaa pilvien päällä

horisontissa. Liian pitkä aika

levottomalle odottaa siihen asti,

kun saisi liittyä ajolumen

suureen joukkohurmokseen.

Huurre taas iloitsi salaa siellä

täällä Suomen maan kamaralla

öisin kurkisteli ihmisten

ikkunapielistä. Se odotti aikaa

milloin saisi päästää valloilleen

taiteellisen lahjakuutensa 

maalata mahtavia kuvia

ikkunoihin joita sitten kaikki

ihastelisivat aamuisin

pakkasmittaria ulos vilkaistessaan.

Kuurankukiksi ihmiset nimittivät

noita taideteoksia. Huove

oli mestari unelmoinnissa sen

mielivuvat leijuivat kuin

kirkkaat pakkaksen jäädyttämät

lumikiteet siellä täällä.

Lokakuu se on normaalisti

loskan aikaa silloin,

kun talvi aloittaa soittaa

fanfaareja saapuvan roudan

odotuksessa. Routa se on

niin hieno herra tai rouva

ei suvaitse jäädyttää millään

suloisen Suomen maamme

kamaraa sekä kallioita

ilman että sen tuloa

ei toitotettaisi suureen 

ääneen. Sää ,sen vaihtelut

ovat Suomen kansalaisten 

mieleinen yhdistävä juttelunaihe.

Routarouva rakastaa puuterilunta

hän tuiskuttaa sitä naamaansa

aina silloin tällöin manaillen

aina samalla: viti, nattura, utukka,

höyhkä, vuotos, riite , kohma

kähmä, hyytös.

Oh world

Oh world,
how you dissapointed me
didn´t find my way
to the nites, - nites of satin.
I was only wrapped in rough linen.

Once I was young,
like Aino, the Karelian beauty,
just like a woman from Kalevala
and the world was laying on my feet…
It was before something
that I now, in my memories call
the endless witch-hunt.

And I wanted to be 
romantic and happy, then,
just for a while.

Now, wrapped in rough linen
I roughen myself,
and with my hallucinated mind
leave my inner softness
open to visions, poems.

My days are filled
with the variousity of loneliness
all of it, all of its kind.

And at the very moment
feeling so sad, so lonely
I stamp on my former dreams
with my own two feet

Those feet; once so strong
those Two, dancing,
through that Year
that once was
even my stumbling voice then,
turned to the echo of the voice of siren,
and like a mermaid, made of salty silky water,
I just danced through those endless nights
of that Year, that joy, that melody

And now, how can it be
that I wrap myself in rough linen
with the memories 
How can it be

Those nites of satin all so far,
never coming back
never again
to me.

© satu tanninen

TRANSLATION Leena Kulmala

Itseinhoa

Maailma kuinka

sinuun petyinkään,

en löytänyt tietäni

öisiin satiinisiin.

Minun vain karkeaan

pellavaan kiedottiin.

Nuorena olin niin kuin Kalevalan

nainen Aino,

niin oli elämä jaloissani.

Alkoi se loputon noitavaino.

Olisin halunnut romanttisen 

elämän, edes ottaa siitä

pienen palasen.

Nyt karheassa pellavassa

itseäni karkaisen,

näen runonäkyjä

aivoilla naisen harhaisen.

Jokainen päivä elämässä

on erilailla yksinäinen.

Tänään olen surullisista

surullisin, toivon

onnesta nyt poljin

jalkoihin.

Niihin jotka kerran

tulessa karkaistiin,

vahvoiksi kuin teräs.

Tanssin vuoden vain verran

jaloilla merenneidon,

pois pyrstöni suomut

kasvatin.

Mykkä äänenikin,

muuttui ääneksi seireenin.

Silti yksinäisyydessäni,

kietoudun karheaan pellavaan.

Satiinisia öitä turhaan

odotin, niitä ei tule kohdalleni enää

milloinkaan.

Matka syksyn sydämeen

Oi elämäni rakkaus

sisälläsi särkynein sirpalein.

Narsisteja syntyy särkyneistä

ihmisistä. Meitä maailma

pitää pilkkanaan,

syyskuun kohmeeseen vaipuvan käärmeen

nilkkani ympärille ristiksi

matkalle syksyn sydämeen saan.

Herään aamuun liian ahdistavaan,

nukuin pitkään niin kuin

Ruusunen tunnen ihollani

painon vuosikymmenten.

Sisälläni sydän silti nuori on

polttaa ikävä kaiho lohduton.

Rakkauden raunioilla

käryävä kasa karman

hiiliä on.

Aikamatkalla on liian helppo

matkustaa sisälle sammuneeseen

rakkauteen  tai filosofian viisauteen.

Kuka keittää minulle yksinäisistä

ysksinäisimmälle aamuteen ?

Minä vaivun jälleen horrokseen

näen unta kuinka käsivarret

kiedot ympärilleni, ja lohdun

särkynyt sydän silloin saa.

Aika myrskyn lailla

syksyn sydämeen ratsastaa.

Journey to the heart of autumn

Oh my love of life

within broken fragments within you.

Narcissists are generated from breakouts

people. Our world

flout,

a snake hanging in September

around my ankle

to travel to the heart of autumn I get.

I wake up in the morning too distressing,

I slept for a long time like that

I feel the rose on my skin

weight decades.

In my heart, the heart is still young

burns the unlucky cat lazy.

With the ruins of love

a creeping pile of karma

there is coal.

Time travel is too easy

travel inside out

love or philosophy wisdom.

Who cooks me for lonely

in the most mundane mornings?

I'll bother again in horror

I see a dream about how the arms

the information around me, and the comfort

the broken heart then gets.

Time with the storm

fall into the heart of the rides.

Sateen nuolema nainen

Sateen nuolema nainen

mikä on matkan pää mainen

oletko rietas, vai katuvainen?

Äiti maa imettää meitä

juuriensa alle eksyneitä.

Tyhjyys käsivarsilla 

mereen hukkuneet ihmislapset

naiset, miehet, harmaahapset.

Olen nähnyt aivan liikaa,

liian vähän tuntenut rakkautta,

liian vähän juonut elämän mettä,

liian vähän juonut elävää vettä.

Niin ovat vuodet pyörineet

elämän sirkkelissä,

ja repineet terät 

ihoni pintaa

reittä, vatsaa, pulleaa rintaa

koskaan kysymättä

elämän hintaa.

Olen saapunut perille

vuosien myötä juossut

joutavan jäljillä etsien työtä,

ja kaiken toivon menettänyt

ajan myötä.

Wind blowing

You might be time for you

stood, and they could fall

bursts into bloom again

cherry. Heart

is somewhat restless, and

inside of me dancing with butterflies in March.

I'm as restless as a friend

Peter Pan and fairy dust

charisma-like atmosphere

spread. I've noticed

when I fly above the rainy bestow,

Goblins and tired

climbed the autumn darkness

arrival at the caves.

It may be sometimes so

that I fall in love too much leprechaun

to shed tears.

Now, today is thus look forward to

blowing the wind of fate,

I want a secure nest

winter comes from

sheltered cavity.

Tuulen puhallus

Sinun kohdallasi ehkä aika

seisahtuu ja syksyn tullen

kukkaan puhkeaa uudestaan

kirsikkapuu. Sydän

on hiukan levoton, ja

sisälläni tanssii perhosten maa.

Olen yhtä levoton kuin ystäväni

Peter Pan , ja keijupölyä

karisman kaltaista ilmaan

levitän. Minut huomataan

kun lennän yllä sateisen suomaan,

ja menninkäiset unisina

kömpivät syksyn pimeyden

saapuessa luolistaan.

Voi olla joskus niin

että kiinnyn liikaa menninkäisen

vuodattamiin kyyneliin.

Nyt tänään on näin odotan

puhallusta tuulen kohtalon,

tahdon turvallisen pesän

talven tullen paikasta

suojaisen onkalon.

Maailmanpyörä palaa

Joku palvoo rakkautta

toinen lietsoo vihaa

kolmas palvoo vain

himoa hamuaa lihaa

levottomat lapset

kiertävät ympyrää

häntiensä ympärillä

pyörivät pitkin pihaa

sydän ei koskaan totu

ikävään ilo on kuin

ilveilevä klovni

tai mykkä miimikko

Turun torin veren tahraamilla

kivilliä

minä olen erakko

tai tanssin hiilillä

katson maailmaa

alta kulmieni salaa

pelkään terrorismin peikkoja

mielettömiä ISIS taistelijoita

moraalilta heikkoja

en kumarra Mekkaan päin

minä palavan maailmanpyörän

lumoihin tuijottamaan jäin.

Syyskuun kyy

Aina kevään tullen me

paskiaiset toisiimme

kuin takiaiset tarrauduttiin.

Kesän yli toistemme

sylissä raahauduttiin.

Sitten kun syksy saapui

sinä simpukan helmen

lailla kuoreen piilouduit.

Minä maailman laineille

yksin kellumaan jäin

ja ikävän, kaipuun kyyneleet

tulvimaan maailman sai.

Sekosin päivistä tiennyt en

oliko arki vai sunnuntai.

Hukkasin sisältäni onnen

ilosta syntyvän huomisen.

Kovat myrskytuulet ovat

vielä edessä päin, tänään

minä hengähdän välissä

tuulen, ja sylissä sateen.

Toiveita unelmien matkalla ;

pimeys ei saa elävänä haudata

meitä toisiimme kiintyneitä.

Syyskuun kyy naisen nilkan

ympärille kietoutuu.

Peter Pan on sammattanut

sisältään liekin kujeilevan.

Kysymyksiä mielestä

ilmaan nousee taas,

minä illan tullen yksin

huoneessa kuljen. 

Kesän lämmön muistojen

arkkuun suljen. 

Sytytän kynttilään liekin

sen varjot seinille lepattaa.

Käärmeenkielinen syyskuu

Rajut raiteet juna-asemien välillä

itsemurhien vahinkojen verellä

värjäämät

miten pärjään syksyn tullen

kuiva kelo tunteet senkin sisällä

epätoivo kolkuttaa pehmeään

kaarnaan

minä joskus joutavia saarnaan

joronjäljillä pyörin ympyrää

hännän perässä

minä synnyin sanojen Sammon

takojaksi kultahippuna 

kuona erässä

Satu Waltari hänen mukaan

nimi tytölle annettiin

kultatuolissa muutama 

kuukausi vauvana kannettiin

sitten Hämärän matkamiehien

mukaan annettiin 

ajattelen mitä ajattelen

yksinäisyys joskus käärmeenkielellä

korvaani kuiskaa.

MORAALIN PARADOKSI

Todellisessa elämässä kohtaamistamme kiistoista useimmat johtuvat oman edun tavoittelemisesta. Niinpä oletamme usein virheellisesti, että jos olisimme aina samaa mieltä toisen osapuolen kanssa, tällaisia kiistoja ei syntyisi. Sivistys valtioissa näemme, että myös toisten intressien ottaminen omien päätöstemme perustaksi johtaa konflikteihin. Emme siis ole vielä löytäneet harmonisen , ja järjestyneen yhteiskunnan loogista perustaa.

Kirjailijan täytyy ajatella asioiden eri puolia ihmisten arvoa puolustaa heikkoja vanhuksia ja kerjäläisiä yms, sisälläni taakkana on kuin juuttunut kuin gramofonin neula levy lautaselle ajatus ristiriidan ratkaisemisesta. Tässä tapauksessa kirjailijalla on toinen minä, se tiukka johtaja

joka yrittään parhaansa mukaan huolehtia hyväntekeväisyysjärjestön rahoista oikeuden mukaisella tavalla. Kohtaamme syvällisen ja tärkeän totuuden: neuvottelut, joissa kumpikin osapuoli tavoittelee henkilökohtaista voittoa, voivat johtaa tasapainoon, mutta jos kumpikin osapuoli tarkastelee vain toisen osapuolen etua, konsensusta ei saavuteta koskaan. Lisäksi tällainen loisi yhteiskunnan, joka on aina risti riidassa itsensä kanssa. Tämä tosiasia on voimakkaasti useimpien ihmisten odotusten vastainen. Koska Suomessa ei pystytä saattamaan asukkaiden välisiä suhteita tasapainoon, se muuttuu lopulta piittaamattomien ja karkeiden ihmisten maaksi. Koska kotimaassa keskitytään huolehtimaan ainoastaan omista intresseistä, se synnyttää inhottavia luonteita. Kun ahneet eivät onnistu asettamaan rajoja asenteille kaikki minulle nyt heti, piittaamattomat ja karkeat voivat hyötyä käyttämällä edukseen sitä, että hyväntekeväisyysjärjestön työntekijät tavoittelevat yhteistä etua olemalla piittaamatta omasta edustaan. Kirjailijan täytyy ajatella asioita monelta eri kantilta. Kohtaamme syvällisen ja tärkeän totuuden: neuvottelut, joissa kumpikin osapuoli tavoittelee henkilökohtaista voittoa, voivat johtaa tasapainoon, mutta jos kumpikin osapuoli tarkastelee vain toisen osapuolen etua, konsensusta ei saavuteta koskaan. Lisäksi tällainen loisi yhteiskunnan, joka on aina risti riidassa itsensä kanssa. Tämä tosiasia on voimakkaasti useimpien ihmisten odotusten vastainen. Ennen puhuttiin herrasmiesten maasta nyt se on mielestäni kuollut, ja kuopattu käsite, jos ei pystytä saattamaan asukkaiden välisiä suhteita tasapainoon, se muuttuu lopulta piittaamattomien ja karkeiden maaksi. Koska herrasmiesten maassa keskityttiin huolehtimaan toisten intresseistä, se synnytti inhottavia luonteita. Nyky yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka suhtautuvat varsin kyynisesti hallituseen ,ja päättäjiin jopa inhoavat hyväntekeväisyysjärjestöjä.. Heidän mukaansa se kohottaa rahan kaiken muun yläpuolelle. He ajattelevat, että ne, joilla on rahaa, ovat sietämättömiä ja että rikkaat katsovat olevansa muun yhteiskunnan yläpuolella, kun taas köyhät saavat kärsiä koko ihmiskunnan puolesta. He uskovat, että raha vääristää normaalit ihmisten väliset suhteet.

Nuorallatanssija

Jättänyt olet jälkesi,

minun sydämeeni.

Aamu armon taas

lähettää, tänne meille

elämässä eksyneille.

Odotan hetkeä,

että minut löydetään.

Ehkä sidon kiinni,

köydenpään,

josta voi nuoran

tanssijalle virittää.

Nuoralla tanssien,

vietän hetken tämän pienen.

Elämän polullani horjuen,

tanssin päällä nuoran sen,

joka viritetty on rakkautemme ylle.

Näin on näreet

Sekasortoinen joukkohurmos

Ihminen valaistuu seura etsii

johtajaa , körttikansa virisikirja

kourissa lauluja veisaa.

Tuntee olevansa ihminen,

hauras mutta hetken tasapainoinen.

Ei tahdo olla hän aika kammoinen.

Onkaloissa luisen pään

aika hukkuu ikävään.

Kuinka kestän tämän

oikuttelevan sään.

Taivas valuu taas kuka

vettä kaataa saavista alas?

Joskus jossain nero nukkuu

psalmien alle joukkohurmos hukkuu

aika harhaan johdattaa.

Sade taas pois katoaa,

ja taivas esiripun aukaisee

kohta Fenix-lintu on taas tuhkaa,

ja maailman uusi luominen

odottaa miestä mahtavaa.

Likaisen kauneuden vankina

on maa, lauma kentaurien

polkee ruohoa paikallaan.

Riivaajat piiskaavat selkää

ihmisen. Synkät yön tunnit

vaativat uhrinsa pimeyden luolissa,

kultatuoliin diktaattorit

kansan joukon edessä kruunataan.

Makeimman naurun nauraa

köyhä kerjäläinen, hän

näkee lapsen lailla kaiken

viisaan totuuden.

This is how you look

A confused mass carousel

Man is brightening up the club looking for

The leader of the circus book

In singing  songs.

He feels he is human,

Fragile but balanced for a moment.

She does not want to be pretty brave.

Hocks with a bony head

The time goes astray.

How do I endure this?

Weathering weather.

The sky is burning again who

Water to pour down to get down?

Sometimes somewhere the genius sleeps

Under the psalms, the mass of the world is lost

Time to mislead leads.

Rain falls away again,

And the skirt of heaven opens

The Fenix bird is again ash,

And the new creation of the world

Wait for the man to be awesome.

Prisoner of dirty beauty

Is a land, a herd of centaurs

Picks grass in place.

The devils whack their backs

human. Blur night hours

Require their sacrifice in the caves of darkness,

Dictators of gold medal

The crowd is crowned.

The coolest laugh laughs

Poor beggar, he

Sees everything as a child

Wise truth.

Agitaattori

Yksinäni tai en tie

kulkukoiran tie on kapinen.

Hullut hurmiot monet

mutkat sekä turmiot

surman ajajan silmukat

monet kujakatit näin

yllättäen iloisena tai allapäin.

Nuo mielenosoitukset

luona torien kuulen

ajatuksissani äänet agittaattoreiden

missä asuu järki viisaus

kujilla asunnottomien ?

Kuu vain kumartaa

matka miestä maan

satuihin , jos uskoo se

kai enkelin siivet lapaluihin

viimeisen lautturin saapuessa

kasvamaan saa ?

Kuka on agitaattori kuka ei

mitenkä järjen ääni puhuu

kuinka sen soinnut soi ?

Don Quijote

Vihan pelon kahleet

ovat näkymättömän

kuin aaveet ne

tappavat liian monen

haaveet. Mitä me

ansaitsemme mitä

emme sitä ,että

sananvapaus poistetaan

päättäjien riimisanoja

ainoastaan luvalla

toistetaan.

Olen törmännyt siihen,

että totuus sensuroidaan

valheen vallan alle

kansa tiukasti ankkuroidaan.

Päin tuulta sekä tuulimyllyjä

vastaan taistelen kuin 

Don Quijote

Maailman tuulien tuomaa

pelon tuskan veren hajua

haistellen.

Turku

They are the makers of the people

Electically elected

their eyes

Truthfully closed

As a deaf warning

The voices went

omatunnottomat

Thinking decent

Took our country

Sacrifice to the altar

Lion's throat

The sword of terrorism

The blood was stained

In Turku, asphalt and sand.

Turku

He päättäjät kansan 

vaaleilla valitut

silmänsä

totuudelta sulkivat

kuuroina varoituksen

ääniltä kulkivat

omatunnottomat

ajatteluun kunnottomat

veivät maamme

uhri alttarille

leijonan kurkulla

terrorismin miekka 

vereen värjättiin

Turussa asfaltti sekä hiekka.

Nainen lähin omainen

Minkäs sille voi miksi

luoja naisen loi

maailman kansoittajaksi

kaapin paikan vartijaksi

silmän ruuaksi

ei katuluudaksi

niin kuin sovinistit

naista kohtelee

kai moni taistelee

paikasta naisen sydämestä

ei usein onni kestä

kyyneliä saa pestä

kiltti nainen laittaa

miehelle evästä

ei juokse mustasukkaisena

perästä

moni nainen on tehty

onnenlankakerästä

mies taas kuona erästä

lapsia nainen synnyttää

hellii paijaa silittää

tunteitaan miehelle tilittää

on järjeltään kuin

viisas Salomon

silloin maailmassa

suuri on on

kun naisen laulu

iloisena hyräillen soi.

Elosteleva elokuu

Älä tule liian lähelle

älä käy kiinni iholle

sinä vanha elosteleva

elokuu

minun sieluni

lyriikkaa lausuu

minulle älä esittele

kitaran soitto taitoa

älä ämmittele

hauku kauniiksi

tiukkapipoksi

en anna sinun

huuliani lipoa

ole hyvä usko

jo mitä tahdon sanoa

vierestäni pois katoa

et ole minun sydäntäni

sykähdyttävää satoa

muistutat liian kiimaista

lapamatoa

sinulla on vireet vinossa

et ole minun aalto taajuutta.