Malttamaton marraskuu
ryömi yli kynnyksen
routa olisi halunnut
tarttua vallan kahvaan kiinni
Luonto äiti tappeli vastaan
et tule vielä et saa
luoda talvelle lujaa pohjaa
minä lähetän vielä leudon
tuulen puhaltamaan
pakkasen pois
valutan lämmintä sadetta
sulattamaan talven hankien
siemenen
vielä on oleva kova taisto
ennen kuin routa saa
ryömiä vapaasti maankamaran
alle
luon katseeni ylöspäin
korkealle taivaan ikkunalle
horisonttiin hohtavien
salaisten auringon säteiden
paikkaan
odotan laupiaan Samarialaisen
saapuvan silittämään
unettomuudesta uupunutta
ohimoani ojentamaan
oljennuoran levolliseen
viikon alkuun etsimään
sitä kaiken alkujuurta viisauden
viitottamaa tietä punaisen
langan lähteelle elämän
ehtoopuolen tähteelle
sillä minä olen väsynyt
tunnen vuosien taakan
olkapäilläni niin kuin
orjankaltainen vetohärkä
tässä veristen uutiskuvien
terrorismin saastuttamassa
maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti