Minulla on jäljellä
vain nämä särjetyn
ruukkuni sirpaleet
mitä sinä niille teet?
korjaatko kokoon?
päässäni tanssivat yön
tullen pirut sekä perkeleet
rakkaus kuin rutto
raatelee ihoni pintaa
liian paljon mennelle
elämälle tuli hintaa
sinun kasvosi niihin
aika lempeästi puuttui
mies tuskin ulkokuoreltaan
muuttui
mutta sisältä kuoli
se hymypoika pois
ukonrähjäke joskus
nauraa osaa se niin kuin
nuoripoika silloin kun kumartuu
ketterästi keräämään
lattialle vierineitä kolikoita
silloin minä voin
löytää ne kadonneet sanat
kirjoittaa oodin elämälle
ennen kuin pimeäntaite syvenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti