Viimeinen tuomio

Valmiina viimeiseen henkäykseen kumarrun,
on aika niittää, on aika kylvää,
on aika tullut luovuttaa.
Suruhuntuun piiloudun,
sen alle tukehdun.

Luo vuorikristallien,
ja taivaan revontulien,
sieluni kurkistaa,
kun maassa pakastaa.

Aukeana avaruus,
sen kylmä todellisuus,
kutsuu maista matkaajaa.

Viimeinen majakka jossain kaukana
hehkuu himmeten,
viimeinen lyhty kädessäni
palaa heiketen.

Tahtoisin jo luovuttaa,
ja lentää kauas jonnekin,
tai palata onnen aikaan
vielä kerran takaisin.