Pyhäselkä

Pyhäselkä

Pyhäselkä on Joensuun seutukuntaan kuuluva, Suhmuran Santran ja Mulon Mantan kotikunta.
Kunnan taajamat: Reijola ja kuntakeskus Hammaslahti. Kuntakeskus Hammaslahdesta matkaa Joensuuhun on 25 km ja lentokentälle 35 km. Reijolan taajamasta matkaa Joensuuhun on n. 8 km
Kuntaa halkovat valtatie 6 ja Karjalan rata.

Täyttäessäni 14-vuotta muutimme Niittylahteen. Isä siirsi minut kysymättä minulta Pyhäselänlyseoon
koulu muuttui samalla peruskouluksi , vaikka päästötodistuksessa minulla lukeekin keskikoulutodistus.
Ei ollut yhtään hauska aloittaa taas uudessa koulussa. Olin kaikissa aineissa jäljessä, olimme lukeneet
Hitaammin samoja kirjoja edellisessä koulussa. Sain taas uusia ystäviä Irmelin, Birgitan ja Päivin joka
asuu luultavasti nykyään Polvijärvellä. Keräsimme kesän risuja polttopuiksi äidin kanssa navetan täyteen.
Myöhemmin otimme navettaan kanoja, kukon sekä kaksi vasikkaa. Jouni kirjoitti kanoille punamulta-
maalilla nimet höyheniin. Kukko oli nimeltään Roope ja se oli vihainen, en antanut sovinnolla kerätä
kananmunia navetasta. Oli kulttuuri shokki muuttaa kerrostaloelämän jälkeen maalle. Meillä oli nyt
kantovesi kaivosta ja ulkohuusi. Kissan otimme myös. Ensimmäinen kissamme metsästi villasukkia,
hiiriä se juoksi karkuun. Isä joutui lopettamaan kissan, kun neulottavat sukatkin sukkapuikoilta tuli
syödyksi. Naapurissamme asui Eskeliset ja Eskelisen Tyyne yksinään toisessa naapurissa. Jouni nimitti
Tyynen kanamummoksi, koska haimme sieltä kananmunia ennen kuin saimme omat kanat munimaan.
Jouni oli lapsena hyvin ahkera, hän kävi kolaamassa Tyyne mummon pihan. Oman pihan myös hän
puhdisti lumesta mielellään.
Koulussa Ruotsin opettaja oli joku kiukkuinen vanhapiika, hän itki minun tyhmyyttäni ruotsinkielen
opiskelussa. Huuti ja haukkui itkun välissä, että tahallaan heittäydyn niin tyhmäksi. Äidinkielessä pärjäsin hyvin, ainekirjoituksessa varsinkin. Biologiaa minulle opetti kirjailija Eeva Tikka, siitä asti minulla on ollut haaveena tulla kirjailijaksi. Eeva oli mukava opettaja, taisin olla hänen lellikkinsä.
Hänen tätinsä asui naapurissamme Niittylahdessa, jossa hän vieraili usein. Hän kävi joskus meilläkin.
Myöhemmin tultuaan enemmän kuuluisaksi Eeva Tikka lopetti kokonaan opettamisen. Hän oli hyvä
Biologianopettaja teki sen aineen mukavaksi, minäkin pärjäsin aineessa hyvin. Piirsimme kuvaamataidon
tunnilla kuvan Eeva Tikasta, kirjansa mukaan `Kuin vaahteranlehtiä iholla`. Kuva oli koulumme seinällä
näytteillä pitkään. Minä tykkäsin Juicesta silloin, kuuntelin koulussakin välitunneilla Juicea. Minulla oli
pukeutumisessa aivan oma muoti muihin nähden, eikä kukaan pahastunut siitä. Olin suosittu voimakas persoona. Tykkäsin korkeista piikkikoroista ja Marilyn Monroe –tyylisistä vaatteista. Koulussa uskalsin aina puolustaa kiusattuja ja heikompia. Otin heidän ystäväkseni samoin kuin kiusaajatkin kunnioittivat minua, eikä minua uskallettu kiusata tyttöjen taholta. Toisia tytöt polttivat tupakantumpeilla koulun wc:ssä. Liikunta tunneilla talvella pelasimme jääkiekkoa ja kesällä pesäpalloa. Sisällä ollessamme pelasimme lentopalloa ja koripalloa, sekä kaikenlaista kauheaa telinevoimistelua ja joskus kaunoluistelua. Olin kova kirjoittamaan runoja silloin, kirjoitin tuhansia runoja ja suurimman osan kerran suutuspäissäni poltin. Muutama runo on jäljellä josta kirjoitan tähän muutaman:

Tänä aamuna

Tänä aamuna, kun ylösnousin; vielä unien laineilla sousin.
Kunnes aivoihini tulvi aamun valo ja sydämeni täytti
lämmin tunne jalo.
Kohta täyttyi säteistä auringon myös koko talo.
Silloin alkoi päiväni; elämäni palo.


Sinä

Sinä lähdit; silloin ei ollut aikaa, eikä toiveikkuutta
Enää elää päivää onnellista uutta.
Oli vain onnen tuskan jättämät arvet, niin terävät kuin
härän sarvet.
Oli vain eilisen päivän suru, tosi vaikeaa oli sen puru.
Aika oli kadonnut surujen uomiin,
raskaus oli laskeutunut ennen niin virkeisiin luomiin.
Kukat eivät puhjennet enää toista kertaa tuomiin ja
minä olin kyllästynyt kaikkien muiden poikien nimiin.


Kulkuri

Minua palelee vaikka kuinka lisään puita tulipesään.
Mitenkähän jaksan tulla toimeen ensi kesään,
Jolloin lämmin olisi, eikä minua enää silloin palella voisi.

Miksi sinun täytyi lähteä juuri nyt?
Vesiämpärikin kai vain vuoksesi sinun
on eteisessä jäätynyt.
Olisit jäänyt halkoja hakkaamaan,
Etkä olisi lähtenyt matkaasi jatkamaan.

Mikset päätynyt minun vuoteeseeni vällyjeni alle?
Vaan lähdit kulkuri kevään toivossa maailmalle.




Kotikyläni

Kotikyläni on autioituva karu, kunnailla sen elää vielä moni kuoleva muinaistaru.
Minun täytyisi lähteä pois kylästä tästä, niin pääsisin eroon tuomitusta elämästä.
Kotikyläni rintaani ahdistaa en tuskalta siltä rauhaa saa.

Täällä pakettipellot niukkaa elantoa antaa. Täällä jokainen taakkanaan köyhyyttä kantaa.
Täältä pois lähteä tahdon, muuten voi, sillä toivon, että koittaisi valoisampi aamunkoi.
Toivon että vielä toivoa kotikylälläni on ja aika toisi tänne terveen kehityksen
uuden asunnon.

Pyhäselkä

Kohtapuolin jäätyvä pyhäselkä katsoo suruvaipan läpi lehdettömää rantapuistoa ja
ruskean kaislikon rippeitä. Kesällä me uitiin tuollakin rannalla ja talsittiin sen kivisellä sannalla.
Nyt vesi on jo liian kylmää , en uimareita enää rannalla nää.
Veneet vedetty on jo talviteloilleen. Vesilintujen valtakunta on lähtenyt jo etelänmatkalleen.
Ei kuulu ulapalta lokkien tirskunta eivätkä muutkaan äänet, ne kaikki ovat jo tulevan talven
jalkoihin jääneet.


Halosen Päivin kanssa opettelimme tanssimaan vanhoja tansseja kävimme usein Lemmenlavalla tanssimassa. Ajoimme pyörällä tanssimatkat, joten liikuntaa tuli paljon. Päivin kotona oli iso maatalous
heillä oli kaikenlaisia eläimiä kasvatettavaan, kävin heillä usein. Olimme Päivin kanssa lampaita keritsemässä, en muista tekikö hänen äitinsä itse lankaa silloin. Haloset asuivat Lappalaisen kaupan takana Kummussa. Päivillä oli paljon siskoja, sekä velipuoli. Kuuntelimme Virve Rostia ja meillä oli oma karaoke, vaikkei silloin ollut karaokesta tietoakaan. Kerran talvella Päivin luota tullessani hiihtämällä päätin oikaista puron yli, mutta putosinkin jäänläpi siihen. Onneksi purossa ei ollut paljoa
vettä, joten en kastunut kokonaan ja kotiin oli lyhyt matka. Päivi kävi meillä vuorostaan, milloin karjanhoidoltaan kerkisi. Luokallani koulussa oli Sorsan Merja, joka oli kova tupakoimaan. Hän oli polttanut tupakkaa 11-vuotiaasta asti. Merjan äiti oli lihavin nainen, jonka olen koskaan nähnyt.
Kävin joskus Merjan kotona naapurissamme piirakan leipomistalkoissa. Merjan äiti söi maistellessa n.40kpl karjalanpiirakoita. Merja kuoli alle 3o-vuotiaana, vatsa syöpään. Häneltä jäi pieniä lapsia. Merja oli valittanut lääkärilleen vatsakipuja pitkänaikaa, lääkäri ei tutkinut sanoi naistenvaivoiksi niitä.