Ivalo

Ivalo
Ivalo, joka aiemmin tunnettiin Kyrön kylänä, on Inarin kunnan suurin kylä ja hallinnollinen keskus. Ivalossa siis sijaitsee kunnantalo sekä suurin osa muista julkisista ja yksityisistä palveluista, esim.terveyskeskus on Ivalossa. Inari oli vielä 1900-luvun alkupuoliskolla kunnan keskus, mutta koska sodan aikana miltei kaikki Lapin rakennukset poltettiin, piti uusia alkaa rakentaa.1940- luvun lopulla suurin osa kunnan tärkeimmistä rakennuksista oli rakennettu Ivaloon ja niin Ivalosta tuli kunnan keskus.AsukkaitaIvalossaonn.3800tällähetkellä.IvaloonkasvanutIvalojoenvarteen.
Joki on 170 km pitkä ja laskee Inarijärveen. Monet muutkin kylät ovat kasvaneet vesistön läheisyyteen.
Ivalon ympäristössä korkeimpia paikkoja ovat Saarineitamovaara, joka on kylän eteläpuolella, sekä Taivalvaara ja Jänkkävaara.

Isä sai paikan Lapin rajavartiostoon kuuluvasta Ivalon rajajääkärikomppaniasta, jossa varusmiesten koulutus keskittyy rajavartiointiin ja sissitoimintaan. Rajavartiolaitos on yksi suurimmista työllistäjistä tällä alueella. Ivalon rajavartioalue käsittää koko pohjoisen Lapin. Varioitavaa rajaosuutta on yhteensä 557km, josta Venäjän vastaista rajaa on 121km ja Norjan 436km.Ivalon lähimpiä raja-asemia ovat Virtaniemi ja Raja-Jooseppi, jossa asuimme ennen Ivaloon muuttamistamme.
Rajavartiolaitos on sisäasiainministeriön alainen. Rajavartiolaitoksen tärkeimpiä tehtäviä on valtakunnan rajojen vartiointi ja maasta lähtevien ja maahan tulevien henkilöiden valvonta .Rajavartiolaitos tekee
Tekee yhteistyötä mm.poliisin ja tullin kanssa

Muutimme Ivaloon ollessani toisella luokalla koulussa, jouduin silloin sairaalaan keuhkokuumeen takia. Siellä oli yksi tuttu poika ylemmältä luokalta aasialaisen takia samaan aikaan samassa huoneessa. Eräänä yönä poika kuoli nukkuessa, olin ensimmäinen joka löysi hänet aamulla. Ravistelin häntä ylös ja tajusin ettei hän herää enää, hän oli jo täysin kylmä.
Äiti oli raskaana silloin ja odotti pikkuveljeäni Jounia. Pääsin sairaalasta vähän ennen kuin Jouni syntyi. Mummolle ja ukille Nurmeksessa oli vauvan syntymä täysiyllätys, he eivät tienneet lainkaan äidin vauvan odotuksesta. Laitoimme purjelaivakortin Nurmekseen vauvan syntymästä. Veljeni sai nimensä sillä
tavalla, että jokainen perheenjäsen antoi yhden oman ehdotuksensa ja vedimme hatusta arpalapun
tavoin missä järjestyksessä nimet olivat. Ne ovat Jouni Tapio Tapani Tanninen. Ristiäisiin saapuivat mummo ukki Paavo ja Sirkka-Liisa perheineen. Vierailimme usein Paavon perheen luona Yli-Torniossa
Muoniossa ja Kalmankaltiossa sekä Kittilässä. Mieleeni on parhaiten jäänyt KalmanKaltio siellä oli jotain kammottavaa, setäni asunnossa oli päivälläkin polttergaist ilmiöitä tavarat liikkuivat itsestään.
Uunin pellit aukesivat itsestään kovalla pakkasella, vaikka kukaan ei ollut edes kotona. Ulko-ovi ei pysynyt pakkasella kiinni. Setä vaihtoi ulko-oveen lukkoja monesti, siitä ei ollut apua. Siellä pelotti niin
paljon että he muuttivat toiseen taloon heti kun vain pääsivät.

Äitini oli 43-vuotias saadessaan Jounin hän oli turhan ankara mielestäni ja on yhä vielä. Muistan vielä
mummo tuli yllättäen ristiäisiin, olin viemässä mattoja ulos mummon saapuessa. Olisin halannut mummoa äiti suuttui hirveästi ja tukisti. Täytyi lähteä kiireellä viemään mattoja ulos. Uskon ettei äitini
pitänyt mummosta lainkaan ja varmaan tunne oli molemmin puolista. Äitini on kauhean vanhanaikainen en usko että sellaisia naisia löytyy enää kovinkaan paljon. Ivalossa ollessani näin unen
Eedla tädistä, hänellä oli päällä surupuku harsoineen ja hän oli enolassa täydessä ruokapöydässä. Unessa
Täti kiersi pöydän ympäri syöden ruoat kaikkien lautasilta ja kaatui sitten maahan, uni loppui siihen. Seuraavan päivänä tuli meille suruviesti täti oli kuollut.
Ivalosta muistan kaamosajan koulua käydessä, yhtä pimeää. Koulukaverini oli Rapakon Liisa , sekä
Voutilaisen Tytti oli niitä muitakin kaikkia en muista enää. Koulussa olin ylivilkas en pärjännyt kuin
kohtalaisesti, vaikka olin oppinut lukemaan jo 5-vuotiaana. Luistimet sain Ivalossa asuessani, isä opetti
minut luistelemaan. Isot tytöt kiusasivat ja opettivat miten rintaliivit luistellaan. Potkukelkka oli hyvänä
apuna luistelemaan opetellessa. Kävin talvella jäätä pitkin Rapakon Liisan luona, sudet seurasivat usein
laumana. Liisan isä antoi kotiinpäin mentäessä minulle ladatun pyssyn mukaan tai vei autolla kotiin
rajavartiostoon. Meitä alettiin kuljettamaan linja-autolla kouluun susivaaran takia. Rajavartiostosta muistan Liukkosen perheen, jossa oli paljon lapsia vanhin oli Jouni.
Liukkosen Jouni hoiti usein meidän Jounia, hän oli sen verran isopoika ja oli tottunut hoitamaan pienempiä sisaruksiaan. Kavereitani olivat myös Martiskaisen tytöt, sekä Valmun Jaana. Jaanan kanssa
leikimme jatkuvasti barpeilla, sekä leikkimökissä. Keräilin myös pienoismalliautoja ja leikin niillä enemmän kuin nukeilla. Meidän Jouni oli kova tekemään hiekkakakkuja.
Vira rajakoira muutti myös Ivaloon. Isä opetti Viraa hakemaan sotilaskodista eväitä itselleen, meni pitkään ennen kuin se oppi olemaan syömättä paperipussiin laitettuja eväitä. Vira pärjäsi hyvin Suomen-
rajakoirakilpailussa. Toinen kilpailija oli kateellinen omankoiransa huonosta menestyksestä, joten syötti
Viralle myrkkyä. Vira heikkeni vähitellen myrkyn ansiosta, turkki meni harmaaksi. En muista miten se kuoli. Rajavartioston lääkärin koira oli lapsille vihainen, minulta se puri kädestä valtimon poikki vaikka
omistaja seisoi vieressä Onneksi oli lääkäri lähellä. Ivalossa asuessamme ruokavaliomme muuttui syötiin
paljon lenkkimakkaraa, sekä jogurtti tuli muotisyötäväksi kauppoihin.

Isä joutui joksikin aikaa jonnekin lisäkoulutukseen, en kyllä muista minne. Minä menin Murakkaan
enon luokse ja kävin siellä jonkin aikaa koulua, kesken vuoden. Enolassa syntyi lammas ,jonka emo
kuoli synnytyksessä. Syötimme sitä tuttipullosta, joten se kiintyi meihin ja seurasi aina salaa kouluun.
Ei auttanut joskus vaikka sen laittoi navettaan karsinaan jossa oli haka, se karkasi siitä huolimatta.
Enolassa oli myös possu jonka syötimme tuttipullolla, koska sen emä söi muut porsaat. Saimme vain yhden pelastettua. Porsas oli myös meidän lemmikkimme, koulutimme siitä aitahyppääjää. Pelkäsimme
sen joutuvan joulukinkuksi siksi treenasimme sitä Täti teki joskus viiniä ja käski heittää viinistä siivilöidyt marjat likakaivoon, ettei eläimet syö niitä. Surimme hyvien marjojen joutumista hukkaan, kyselimme miksei niitä saa antaa eläimille. Täti ei vastannut millään, joten annoimme ne kanoille ja possulle. Kanat pyörtyivät minne sattuivat sekä kukko myös. Lemmikkipossumme tuli niin vihaiseksi, että alkoi ajaa meitä takaa. Kiipesimme turvaan omenapuuhun. Lopulta possu väsähti ja nukahti.
Eno uhkasi aina ennen joulua laittaa lemmikkipossumme kinkuksi, mutta se sai kuolla syömättä.
Aloimme itkeä kanoja ja kukkoa, sekä tulossa olevaa selkäsaunaa. Eno saapui ja ihmetteli kaikkea, hän
lähti hakemaan kirvestä, katkaistakseen kukolta kaulan. Hän otti kukon ja alkoi lyödä kirveellä, mutta
ennen kuin kirves katkaisi kukon kaulan, se kiekaisi hädissään ja kanatkin alkoivat siitä heräillä.

Seuraavana päivänä varastimme uusia tiiliskiviä .jotka olivat tarkoitettu navettaa varten. Vähitellen sai aina yksi tiili jalat alleen ja hävisi metsään. Rakensimme niistä savella muuraten saunan puron varteen, josta löysimme vanhan kiukaan. Helteellä oli hauska räpiköidä purossa, sekä kylpeä leikkisaunassa.
Seuraavana päivänä halusin opetella ajamaan traktorilla, ajoin sen navetan seinään. Onneksi ei käynyt
kuinkaan traktori sammui.
Joskus kävin tuomiojalla Taimitätini luona, hänellä oli kesy varis joka ei pitänyt minusta yhtään.
Isä ja varis olivat parhaimmat ystävät, varis istui isän lierihatulla ja he kävivät yhdessä ongella.
Hänellä on kaksi lasta Pentti, joka on minua paljon vanhempi ja Päivi viisi vuotta nuorempi minua.
Taimitädillä oli savusauna, jossa oli maalattia. Siinä saunassa en tainnut pahemmin puhdistua, varpaat
olivat mudassa saunan jälkeen ja nokea siellä täällä. Taimi täti oli maailman paras pullan leipoja, mielestäni kukaan muu ei osaa tehdä vieläkään yhtä hyvää pullaa. Taimitäti ei enää jaksa paistaa pullaa
hän on äitiä vanhempi ja huonossa kunnossa.
Ivalossa ollessani Jounin syntyessä olin yhdeksän vuotta. Täyttäessäni kymmenen vuotta muutimme
takaisin Onttolaan. Menin siellä kolmannelle luokalle opettajani nimi oli Mooses, hän ei pitänyt minusta
lainkaan. Muutettuani lapista minulla oli pitkään hassu murre ja toisilla oppilailla oli hauskaa kun puhuin. Se ei haitannut minua liikaa. Sain takaisin vanhoja kavereitani Sailan, Merjan ja Maaritin sekä
uusia monia paras niistä taisi olla Heinon Jaana ja Parviaisen Kaija, jonka olin jotenkin tuntenut jo ennestään. Minulla oli ollut vauvana lainassa Kaijan entiset rattaat, jotka palautettiin takaisin Jukan syntyessä. Mooseksen tytön nimi oli Sirkku, joskus leikin hänenkin kanssaan. Hän oli enemmän innostunut pojista, leikki seksileikkejä kaikkien poikien kanssa siihen asti kunnes tuli raskaaksi ja joutui
menemään naimisiin. Yritimme meikata koulussa jo silloin, mutta huonolla menestyksellä Mooses tarttui niskasta kiinni ja pesi naaman kovakouraisesti. Siihen aikaan täytyi pyrkiä keskikouluun, sain Moosekselta sellaiset suositukset etten tulisi millään pärjäämään keskikoulussa. Pääsin silti sinne, vaikka
pääsykokeissa tulikin sekaannusta serkkuni oli samanniminen sekä meidän isät myös. Minulle ilmoitettiin ensin etten ole päässyt kouluun, vaikka pääsinkin. Siihen aikaan leikimme jatkuvasti Kaijan ja Jukan
kanssa salapoliisia. Kävin yhdenvuoden keskikoulua Kontiolahdella. Siellä tutustuin Juvosen Eijaan ja
Malisen Eineen kävimme monta vuotta kirjeenvaihtoa heidän kanssaan. Eineä olen nähnyt aikuisenakin. Hän toimi viimeksi kuultuani hänestä Paiholan päiväkodissa siivoojana.

Toiselle luokalle keskikouluun vaihdoin Joensuun Normaalilyseoon, siellä oli rehtorina sama opettaja
joka oli opettanut joskus isäänikin. Joensuussa kirjat täytyi ostaa itse, sekä maksaa koulumaksu. Kontiolahdella ne olivat olleet ilmaisia. Minusta oli jännää ostaa kirjakaupasta ihania koulutarvikkeita.
Norssissa tutustuin taas uusiin ihmisiin. Parhain tuttuni oli sieltä Kaijan ystävä Asta, jonka äiti oli siellä
koululla keittäjänä. Astan äiti kuoli syöpään, se oli yksi lapsuuteni surullisempia kokemuksia, pidin hänestä paljon. Minulle tuli anoreksia, lakkasin melkein syömästä kokonaan. Söin paripalaa näkkileipää
vuorokaudessa useamman kuukauden ajan. Koulussa pärjäsin silti hyvin. Astan äiti yritti saada minua
syömään enemmän. Lopulta olin niin huonossa kunnossa, että pystyin syömään vain sulatettua jäätelöä
ja limsaa. Siitä sitten vähitellen rupesin syömään enemmän. Anoreksiani oli vuoden pahimmillaan.
Marimekon vaatteet olivat silloin parhainta muotia, sekä leveälahkeiset housut pillifarkkujen jälkeen.
Kolmetoistavuotiaana murrosikä oli pahimmillaan, isä oli kanssa tosi hankala. Isä jahtasi pyssyjen kanssa
meitä kotona. Muistiini on jäänyt ladattu pistooli ohimolla. Olisin halunnut muuttaa lastenkotiin asumaan, mutta jostakin syystä en päässyt sinne.
Hector lauloi 1973 Ake Make Pera ja mä. Tuli kokeiltua ensi kännit keralla rommin. Jouduttiin kotiarestiin kiljun keitosta, piilotettiin pönikkä muurahaispesään. Sailakin oli mukana meidän jengissä.
Tutustuin niihin aikoihin Monosen Riittaan, hän oli paljon vanhempi minua ja kävi Kansalaiskoulua
Kontiolahdessa. Riitta oli lastenvahtina naapurissamme. Aikuisenakin olen käynyt joskus Riitan luona.
Hän on ison maatilan emäntänä Enossa. Diskoissa pääsimme käymään Kaijan ja Riitan kanssa.
Norssissa pidimme ensimmäisen oman diskomme, se taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Paikalle
saapui ylimääräistä jengiä kuokkimaan. Nakki joutui tappelun takia sairaalan. Olin tutustunut Poikalyseolaiseen Nenosen Yrjöön olimme parhaat kaverit varmaan vuoden. Ystävyytemme katkesi noiden diskotapahtumien jälkeen Yrjön mustasukkaisuuteen. Sain matematiikasta ehdot kävin Poikalyseolla ehtolaiskokeissa siellä taisin tutustua Yrjöön. Kaija oli mustasukkainen Yrjölle ja oli mielissään meidän ystävyyden katkeamisesta. Joku Matti jahtasi minua hän oli jotain 18-20vuotias, Kaija
piti huolen siitä että pääsin hänestä eroon. Minut valittiin Normaalilyseossa teiniprinsessaksi ollessani 13vuotta, jouduin sen takia meidän luokan sihteeriksi. Pidettiin paljon kokouksia sekä vaalit, valittiin kouluun oppilasneuvosto. Kaijan kanssa touhusimme paljon kahdestaan, kerran ajoimme pyörällä talvella suojasäällä, istuin tarakalla. Kaaduimme vesirapakkon ja meidän täytyi kuivattaa vaatteemme talomme pyörävajassa ,kun emme muuten uskaltaneet mennä kotiin. Onttolassa oli silloin vielä rajavartiossa hevosia, kävimme usein katselemassa niitä hevostallilla. Pesäpalloa pelasimme pihan lasten kanssa usein, pelasimme myös Joensuun Karmassa. Meillä oli Kanervalan koululla usein pesäpalloharjoituksia.