Öiseen pimeään

Öiseen pimeään

Öiseen pimeään, hän huutaa nimeään.
Hetken uskon, että selviän.
Varjoon kumaraan,
luon valokiilan.
Sinun sanasi on niin julmia.
Kierrän ympyrää ja varon lähikulmia.

En haluaisi olla, näin pihalla,
pois kaikesta; kuutamolla.
Sun on niin hyvä olla,
nauttia siitä, kun oon lataamolla.

Et armoa anna,
et särkyvää kanna,
tahtoisit panna, lyödä lyötyä.
Polkea maan matosta matalammaksi,
muutut vaan päivä päivältä katalammaksi.

Julma oot, nautit siitä,
ei sitä julmuutta kertomaan sanat riitä.