Maailma lyö

Maailma lyö

Saapuu kohta pimeä yö,
kaipaus toisen taas yllättää.
Mun kirjoittaa täytyy,
jos osaisin säveltää,
laulun tekisin.
Vaan sävellys ei luista,
runon osaan kirjoittaa sentään.

Maailma sieluuni voimalla lyö,
sirpaleiden keruu, siinä vasta on suuri työ.
Surullinen ajatus taas voimalla yllättää,
sen kyynel taas poskelle vierähtää.

Joulu kohta jo saapuu surullinen,
jossakin kaukana mies onnellinen.
Kera vaimon,ja lasten lahjat
kuusen alle asettaa.

Minä istun ja itken,
yksinäisyys tää sapettaa.
Muistan Juicen ja Raulin
aika niiden ohi on.
Nostalgia vanha tuo mieleen
lämmön auringon.

On palanut katulamppu,
jonka ohi nyt hiljaa kuljen,
oven kylmän jäisen taakseni suljen.
Kohta joulu taas on,
kynttilät syttyy koteihin
lämpimiin.
Yksinäisyys astuu
kylmiin armottomiin sydämiin.

Aika tullut jo on auttaa ,
ja armahtaa. Kulkea kohti
valonantajaa. Kätesi ojenna
armosi suo, vie yksinäinenkin
jouluseimen luo.