Kevät 2020

Näin kerran kun enkeli suuteli maata

se kevään aikaan sai

ja maailma oli hetkein kuin paratiisi vain

tunsin sisälläni outoa huumaa

kaipausta kuumaa kohti kättä lämmintä

joka tahtoi puristaa naisen uumaa

paikalta minä en poistunut en horjunut

yhtään tuumaa ja maailma uuden

rakkaustarinan sai

meidän elämä oli silloin kummallinen kai

kävelimme levitoiden ja korvat

satakielen kaltaista laulua soiden

ja maailma oli hetken meidän

ei kenenkään muiden

Pieni iltasatu Aikamatkustaja

Minä tiesin että tulisi aika

jolloin vesi olisi mustaa

jolloin naakkojen parvet

piiloutuisivat ihmisten silmiltä

sillä ne tiesivät villin viruksen

kalmattaren kouran lähettäneen

harakkaparvien tanssimaan viimeistä tangoa

maailman torien laitamilla

silloin saapui aika jolloin

verivaahterat valuttivat salaa kyyneliä

haapa haaveili lehdistä leijumassa

lempeässä tuulessa leudon ilmanalan alla

ja me emme vielä tieneet kuinka

Ajatar ruoskisi kansamme selkänahkoja

tyhmyyden tahraaman pyövelinkukkulan varjossa

ahneus varjosti empatian saapumista

laupiaiden Samarialaisten sydämiin

Itämaan tietäjät kehittivät koronarokotetta

lisäten siihen ison joukon raskametalleja

että he voisivat hallita kivulla isoja kansanjokkoja

kehittyvien 5G verkkojen avulla

tämän minä näin aikamatkustajan silmillä

vierailtuai vuodessa 2025.

Ahneus

Se hetki, kun raha laskee olkapäilleni

minkkiturkin. Tunnen ympärilläni vihan

katseen.

Vihan joka minua koskettaa

viattomien eläinten henki

hartioillani.

Jossain kaukana Greenpeace

tekee iskun turkistarhoille.

Kettutyön kajalilla tummennetut

silmät kilpailevat yön

tummuuden kanssa.

Tässä maailmassa taistellaan

elannosta, pelataan öljyn tahrimin

kortein aikaa vastaan.

Siellä missä öljy valuu laineille

saastuttaen rannat, surmataan

elämää rahan kustannuksella.

Ihmiskohtalot koskettavat toisiaan.

Aika tatuoi rahanhimon toisten

hartioille, toisille lahjoittaa

laupiaan Samarialaisen sielun.

Ahneus se iskee ankarat kyntensä

lapsityövoiman niskaan.

He vähempiosaiset ompelevat

meille halpoja vaatteita,

pehmoleluja Luojan lellikeille.

Mutta historia on tuhrinut

itsensä viattomien verellä.

Aivan kuin merirosvot seilaavat

yhä nykypäivänä

jossain kaukana merellä

Runo lapsille sekä lapsenmielisille 24.04.2020

Kevät se on täynnä teerenpelejä

vaihtelevia outoja kelejä

on monenlaisia huolia

on sähkö- sekä kultatuolia

minä kaipaan erämaaluolia

nuolenpääkirjoituksia

kuohuvia vapaita koskia

kiihkosta punastuvia poskia

taivas on hetken pilvistä raskas

sitten sade valuu alas

ja lapsi katsoo ikkunasta ulos

sanoo kaskas ulkona tanssii

kiiltävänmusta mustarastas

naakka nauraa sille

ja olen valmiina kuvitelmille

ja Herra Harakka ajaa

polkupyörällä sillä on

vielä tyhjä tarakka

antaa morsion kyytiin tulla

pian koettaa sekin aika

että koivunoksalla keinuu pesä

ja Harakkaperhe laulaa tuutilulla

anna unen pienille höyhenlapsille tulla.

Juicen atmosfääri

Minä vielä muistan sen

mummon vihaisen.

Hän ristejänsä pistäviä,

teräviä, suustaan

uskonvarjolla sinkoilee.

Minä hänelle säälivästi

hymyilen, ei haukku

haavaa sisälleni tee.

Taas odotan sitä aikaa,

kevätpurojen nyt taikaa.

Vesi tammikuussakin,

nyt lumen keskellä

valuu, lirisee.

Se onko hetki heikon luonnon,

hetki saasteen mustan huonon.

Saastutimme sen luonnon vuonon.

Öljyläikkä sotkee villiketun kuonon,

minä saan siitä omatunnon huonon.

Annan riimien, sointujen, mennä

jonoon ulospääsyänsä odottamaan.

Maailma se kohtelee mua väärin,

kusettaa saa mielin määrin,

minä taisteluun hihojani käärin.

Muistan Juicen luoman sanojen

atmosfäärin, niiden jäljillä

kuljen vikkelin soinnuin, säärin.

Nyt aika talven ohi voit jo mennä,

toivon kevääseen jo tuulet lennä.

© satu tanninen

Linnunradan matkaajille

Kärsien me rakastetaan

maailma on yksi suuri

tunteiden viidakko

jonka yllä on riippulukko

kirjailijat naulitsevat sanat

lyriikan uhrikukkoloille

kirjoittavat riimit

kaupungin kaduille

tai upottoville soille

minun ajatusten juoksu on

joskus kuin umpikuja

silti uskoni on luja

vaikka alikossa ajoittan pyörin

ja pelastukseni voi olla kuiva katuoja

antakaa armoa niille

jotka sitä anovat

uskoa niille jotka sitä vaativat

rakkautta rajatonta niille

jotka roskiksista jätteitä kaapivat

rauha niille sieluille

joiden ruumiit maassa maatuvat

ja nostakaa pystyy ne

jotka heikkouttaan kaatuvat

sillä elämä on kallein lahja

maailman kujien kulkijoille

linnunradan matkaajille

Tunnet tapani

TUNNET TAPANI TULLA

se on aina harkittu päätös

tunnet myös tapani mennä

silloin sumu kannoilleni laskeutuu

aamu sarastaa valo koettaa parastaan

unet ihmisen silmistä karistaa

olenko elämän varas taas

ikävöin tai en kuljen huomiseen

ajan aalloilla kelluen joskus

muistan Uimaharjun sellutehtaan

pistävän hajun sen

eilisen muistoja silloin sisälläni

tutkien kuuntelen

tehtaan kuoron varjossa

lauloin minäkin Mistä löytäisin

sen laulun se oli se Kiti Neuvojen

esittämä laulu mummolan seinällä

oli Enzo GUTZEITIN havupuutaulu

paperitehtaan miehet kotiin toivat

ison tilipussin joku niistä

soitti bändissä kera Jussin

minun mummola oli se Nousevan auringon

talon korvike