Linnunradan matkaajille

Kärsien me rakastetaan

maailma on yksi suuri

tunteiden viidakko

jonka yllä on riippulukko

kirjailijat naulitsevat sanat

lyriikan uhrikukkoloille

kirjoittavat riimit

kaupungin kaduille

tai upottoville soille

minun ajatusten juoksu on

joskus kuin umpikuja

silti uskoni on luja

vaikka alikossa ajoittan pyörin

ja pelastukseni voi olla kuiva katuoja

antakaa armoa niille

jotka sitä anovat

uskoa niille jotka sitä vaativat

rakkautta rajatonta niille

jotka roskiksista jätteitä kaapivat

rauha niille sieluille

joiden ruumiit maassa maatuvat

ja nostakaa pystyy ne

jotka heikkouttaan kaatuvat

sillä elämä on kallein lahja

maailman kujien kulkijoille

linnunradan matkaajille