Se hetki, kun raha laskee olkapäilleni
minkkiturkin. Tunnen ympärilläni vihan
katseen.
Vihan joka minua koskettaa
viattomien eläinten henki
hartioillani.
Jossain kaukana Greenpeace
tekee iskun turkistarhoille.
Kettutyön kajalilla tummennetut
silmät kilpailevat yön
tummuuden kanssa.
Tässä maailmassa taistellaan
elannosta, pelataan öljyn tahrimin
kortein aikaa vastaan.
Siellä missä öljy valuu laineille
saastuttaen rannat, surmataan
elämää rahan kustannuksella.
Ihmiskohtalot koskettavat toisiaan.
Aika tatuoi rahanhimon toisten
hartioille, toisille lahjoittaa
laupiaan Samarialaisen sielun.
Ahneus se iskee ankarat kyntensä
lapsityövoiman niskaan.
He vähempiosaiset ompelevat
meille halpoja vaatteita,
pehmoleluja Luojan lellikeille.
Mutta historia on tuhrinut
itsensä viattomien verellä.
Aivan kuin merirosvot seilaavat
yhä nykypäivänä
jossain kaukana merellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti