Translate

torstai 22. maaliskuuta 2018

Syntymäpäivä

Kiire jonnekkin pakollinen
pysähtyminen
liikennevaloissa kohta taas kiihdytän
nopeusmittarissa pian 58 kilometria
tunnissa. Muistan mielikuvissani
parrasvalojn vampit edessäni vilahtavat
kohta moottoritien rampit.
Ei ole aikaa hidastaa kiire jatkuu
maailman kaikki erilaiset hotelli Kampit.
Helsingin sydän on vuosien laavan liike
ikävä ainoastaan sinne lyriikan kuningasta.
Maailman teatterilavojen näyttämöt,
aika kiitänyt vuosien virta 
mustaa sekä valkoista kutonut
elämän kangaspuiden pirta.
Kirjailijan syntymäpäivän yö
herättää ennen kahta aamuyöllä.
Sydän kurkussa lyö lyriikka kampeaa
ylös , kirjoita kiitos elämälle
Anno Domini sinä Sofia Tani.
Italian viinitilojen jälkeläinen
mafian vainoamien geenien kuningatar.
Sinun lasisi on puoliksitäynnä elämän nektariinia.
Vuodet tulevat toisensa jälkeen,  maljasi
juot lasin viimeiseen pisaraan.
Viimeiseen hengenvetoon asti
taakkana elämän murheiden lasti
vihaat tai rakastat elämää armottomasti.


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Maaliskuu


Maaliskuu kääntyy yli kynnykseen

mutta talvi kaatui syliin kaupungin
minä jään kiinni väsymyksen silmukkaan
taivaan tähtimerkit horoskooppit sekoittavat
juurettoman pään
jotain mystillistä vuodenajoissa joskus nään
lapsellisen skorpionin syliin mielelläni
hetkeksi keinumaan jään
pieni nanosekunti ja hän jonnekin
omaan maailmaansa häviää
missä ovat nuo tanssikenkäni hopeiset
jalkoihini tahtoisin löytää jälleen
rytmin sen kuinka kevyesti tanssin huomiseen.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Ystäväni Maila Tsupukan muistoa kunnioittaen


Missä ovat ne oudot satamat
ovatko ne utuisen usvan yössä
missä raatavat alituiseen ahtaajat
työssä onko niin paljon niitä
ettei yksi ainoa tähtitaivas
kertomaan niiden lukua riitä
järjen ääni missä se on
kaikuuko noissa rantojen
kivissä suhisevat kaislikoissa
pieni hetki vain viimeinen
henkäys ystävä on kaukana poissa
enkeliin käsiin laskeutui hän
luovutti pois elämän
eläessään niin kirjoitti
monta tarinaa kuunteli entisaikaan
karjalan kunnailla aittojen ovien
narinaa.





(2.) Niin sammui kohdaltasi
lanka elämän niin monet
sanat loitkaan säveliin
ystävä niin lämmin hellin
sanoin sait koskettaa
ihmismieltä oppia 
kuuntelemaan monta
vierasta kieltä
untuvaa usvaa saa
pilvet enkelin käsiin
ystävän sydämen luovuttaa
niin monta meitä jää
kaipaavaa 
aika oli nyt luovuttaa
kuulin kuinka sinua
kutsui maa maaliskuun
syliin levon saat
ne päivät jotka kanssasi sain
ovat helmiä muistojen
kaikuja Monreposn puistojen.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Alkuräjähdys


Kulta tai hopea
pronssikin voi olla kopea
tuuli on nopea

olen riimien noutaja
sinä oletko virran ylisoutaja ?
vastoin painovoimaa
sinun vetovoimaa minua
kutsuu omatuntoni
siitä soimaa
mitä kuumaa laavaa
joi Äiti maa 
lanteita sen tuuli keinuttaa
alkuaine jotain elollista
synnyttää uraani kulta
metaani se on joku
outo sanojen klaani
maan akselit lyö tulta
ymmärrän tai en
luonnon kierto kulkuun
luon oman pyörivän
kierto liikkeen
marttyyrejä viittoja
kirkuvia oopperan daameja
aikidomiehiä pomppimassa
pitkin tataamia
minä hetken esitän sinulle
daamia tällä maapallolla
joku pelaa jalkapalloa pääkallolla
yön taivaan kruunaa revontulet
niiden maagiseen tanssivaan
tahtiin sinä ponnistat
sisään lantiooni tulet
se on kuin alkuräjähdys
sisällä ihmisen
yhdeksi lihaksi yhdyn kanssasi
sinun lämpöäsi hellää tarvitsen 

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Karoliinalle Keravalle


Nalle meni asemalle
eikä jäänyt junan alle
määränpää oli Keravalle
Saviolle sinne tahtoi
santaa luomaan jonkun
lapsen hellään huomaan
illan tullen unta tuomaan
halittavaksi lellittäväksi
aivan varmaan nuhanenän
hellittäväksi
nalle monen lapsen kaveri
sille tuli pieni haveri
hiekkaa tarttui varpaisiin
pian siitä selvittiin
varpaat vallan lakaistiin
niin illan tullen pääsi nalle
Karoliinan peiton alle.


Suru on in


Niin vili ja avara on pohjanmaa

missä lakeus usvana kesäöisin
kuiskata yön kulkijalle osaa
siellä missä on jylhyys poissa on
tylsyys tunnen vain sen kuinka
kylmyys asuu sisällä ihmisen
sieluni ahmia onnea elämää
haluaa vain muistoja haaveita
ajanrattaissa se kaluaa
sai maa joskus kokea lukea Saima
Harmajaa niitä sointuja 
riimejä luin minäkin
mutten sopinut niihin kaavoihin
oman tieni runojen polut loin
melodisen rytin omille tarinoilleni
toin
olen täällä tuuliajolla ajan
armoilla taas suru tai onni
ne selkääni ruoskan lailla lyö
kapea on leipä 2000 luvullakin
harvoilla on ilona työ
milloin tyynen ratsun alleni saan
sen kuka minulle kertoa vois
ehkä vasta silloin kuin
elämän henki se liekki
on sisältäni kokonaan pois.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Helmikuu heläyttää


Tulkitsijan tuska
nouseva kesäyön usva
tai pakkasen höyryt
taivut sekä nöyrryt
kumaraan ryhtisi painuu
maata kohti on ikuinen matka
hengitä elä sinnepäin jatka
jaossa kohtalon arvat
harvenee hapset vähenee karvat
lumossa alla sateenkaaren
iltaisin matka jatkuu höyhensaareen
helmikuu heläyttää soivat
pakkasen urut valittaa viimasta
vuoret sekä kurut
vieläkö sukellan ovesta ulos
viiman mukaan kaulahuiviin
kääriydyn kadulla tunteeko
minua kukaan 

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto