Here now

He was created to withstand

they may run down with tears

dried out and face

always wash the salt can be.

It is vanity

weakness strange feature

this moment is here,

and now my future.

Steps it over time

will become important point,

I also remember those days,

when the world of utopia

I watched his eyes.

Too many times

love the high threshold

I tripped. grief great

I built a wall on top of the heart.

Vanity of vanities it all

desires are desires good fortune fate.

Too many times believes

would like to love, then

battlefield wounds to fill the gap.

Tässä nyt

Hänet luotiin kestämään

valuvat kyyneleet ne voi

kuivata pois ja naaman

aina pestä suolasta voi.

Turhamaisuus se on

heikkous outo ominaisuus

tämä hetki on tässä ,

ja nyt minun tulevaisuus.

Askeleet ne ajan myötä

painavaksi käyvät,

muistan myös ne päivät,

kun maailmaa utopian

silmillä katselin.

Liian monta kertaa

rakkauden korkeaan kynnykseen

kompastuin. Surun suuren

muurin rakensin päälle sydämen.

Turhuuksien turhuus se kaikki

on toiveet halut onni kohtalon.

Liian monta kertaa uskoo

toivoo rakastaa, sen jälkeen

taistelu kentällä haavat paikataan.

A poem like a wild wine

I would like to hand over already

the water surface to press the head,

Father and to feel the beginning of the sea

how it pulls inside

man out of life.

It is only after a noise,

and arcs over the years,

and I feel the numbing

a rocking motion

Mother of the amniotic fluid?

Does not want any more of this time,

when the pain nerves pounds

to catch the cross on Calvary's tree

reminiscent of illusion.

Cause and effect what is karma

the human erroneous.

Not our way here

Eden did not go through paradise

rose gardens. pain and

but the pain and tears

is informed of tree seeds

a large increase.

Study pours it into a ditch

human genius-like,

and stupidity barrel

swells. News threshold

for the people will fall,

and Gentlemens as fools

beard laughing.

Humanity is a moment

Urpo but one that

Gas feet stomping,

and pee head rises,

when he presents turbo

supercharger. some will

it is a secret movement
 this poem

yet I write quite a bit.

After that, they will come

penalty for the filer, and quiet

they may just as well as the end point.

Runo kuin villiviini

Tahtoisin jo luovuttaa

vedenpinnalle painaa pään,

ja tuntea Isä maan alkumeren

kuinka se vetää sisältä

ihmisen pois elämää.

Sen jälkeen on vain humahdus,

sekä valo kaaret vuosien,

ja tunnenko turruttavan

keinuttavan liikkeen

Äiti maan lapsiveden ?

Ei tahdo enää tätä aikaa,

kun kipu naulaa hermot

kiinni Golgatan ristinpuuta

muistuttavaan harha kuvaan.

Syy ja seuraus mikä on karma

sen ihmisen harhaisen.

Ei tiemme täällä

käy läpi Edenin ei paratiisin

ruusutarhaisen. Kipua sekä

tuskaa vaan , ja kyyneleet

saa tiedon puun siemenstä

suureksi kasvamaan.

Oppi se ojaan kaataa

ihmisen neron kaltaisen,

ja tyhmyys tynnyrissä

turpoaa. Uutiskynnys

sillä kansa saadaan kaatumaan,

ja herrat niin kuin narrit

partaansa nauravat .

Inhimillisyys SE on hetken

yksi Urpo vaan , joka

kaasujalkaa polkee,

ja kusi päähän nousee,

kun esittelee hän turbo

ahdinta. Jostain tulee

se salainen liike runoon tähän

vielä kirjoitan ihan vähän.

Sen jälkeen tulevat ne

pilkun viilaajat, ja hiljaiseksi

ne saa vain the end sekä piste.

Upwind

They are yesterday's people

what with them

I do, I'll look tomorrow.

I do not have anymore

Simpson forces that

the mountain would relocate up

the exhausted love.

I do not speak a word to you

you do not hear secrets

Mother no longer the country.

I have learned

alone to run against the wind.

I know the power of it,

when the wind blows in the stomach.

It's what behind

leaves, sometimes too much

in memoriam's wrong.

Sometimes windmills

fight, their stroller

under. There is no yesterday

bridges longer, they burned

on High crackling.

Years lazily behind

already were, I remember too

many evil days.

Now I am an old dry

dead wood-like, and

I forgot also all fear.

Vastatuuleen

Ne eilispäivän ihmiset

mitä heidän kanssaan

teen, minä katson huomiseen.

Ei minulla ole enää

voimia Simpsonin, että

vuoren siirtäisin luokse

sen sammuneen rakkauden.

En puhu sinulle sanaakaan

et kuule salaisuuksia

enää Äiti maan.

Minä olen oppinut

yksin juoksemaan vastatuuleen.

Minä tunnen voiman sen,

kun vatsaan tuulee.

Se minkä taakseen

jättää, joskus liikaa

muistoissa mättää.

Joskus tuulimyllyjä vastaan

taistelen, niiden rattaisiin

joutuen. Ei ole eiliseen

siltoja enää, ne paloivat

liekein räiskyvin.

Vuodet laiskasti taakse

jo jäivät, muistan liian

monet pahat päivät.

Nyt olen vanha kuivan

kelon kaltainen, ja

unohdin myös kaiken pelon.

Runotorstain haaste Kukka

Oi Kukka rukka sinulle

sopii hyvin otsatukka

eikä kukaan huomaa

katseesi kuolleita pisteitä.

Aika hetken seistä saa

kukka sadepisaraa odottaa

kastelevaa.

Ei kukaan minua ,naista pitänyt

kuin kukkaa kämmenellä.

Keväisin minä kirsikan kukista

uneksin. Minun tyttäreni hän

on Kukka, yritän häntä

kannatella turvallisesti

kämmenellä.