Rakkausruno helmikuussa

Surujen viilto terävän

haavan sieluun viiltää

osaa. Kuka on minulle

muita enemmän,

askelten kaiku luo

uuden tuntemattoman

sävelmän. Minä tunnistan

omani joukosta tuhansien,

hän on minulle sankari

tämän elämän.

Läpi vuolaana valuvien

kyyneleiden, tunnen

oudon toiveiden tunteen;

kevään voimakaan

valon myötä kasvavan.

Vuosien aikana ymmärrän

sydämen kaipaavan kutinan.

Hän on aina ollut minulle

muita enemmän,

tuskin milloinkaan

minä sen hänelle tunnustan.

Runotorstai haaste Suo

Suo kätkee paljon sisäänsä.

Keväällä suon sulaessa

sieltä nousevat ylös

syntiset siskot,

auringon lämmittäessä

he vilkkaaksi muuttuvat

kuin sisiliskot.

Nokkela on onnen neiti,

impi ikuisten unelmien.

Kevät sateet kastelevat

keijujen varpaat,

minne tuleen sinä karkaat?

Mies kuin puhuri

hetken tanssitti meitä,

sitten kutsui häntä

lumi, ja räntä.

En minä tahtonut olla

emäntä pohjosen villin maan.

Tahdoin vain Sammon yksinään

omistaa. Ilman Sampoa,

ja miestä minä silloin jäin.

Green spring force

Soon arrives while Green

the spring force, the time cycle

in patina. Its

the power to digest, break down

frost, and ice. now yet

is a time of melancholy

dwell within the writer.

I recall the summer, the beach stone

human warmth below.

Tears finding me,

I feel that I am the world

loneliest person.

This world is arrayed

depression robe,

always the same, when

new morning arrives to me.

Vihreän kevään voima

Pian saapuu taas vihreän

kevään voima, ajan kierron

sisään patinoima. Sen

voima sulattaa, murtaa

roudan, ja jään. Nyt vielä

on aika melankolian

kirjailijan sisällä viivähtää.

Muistelen kesää, ranta kiven

lämpöä alla ihmisen.

Kyyneleet minua soimaa,

tunnen että olen maailman

yksinäisin ihminen.

Tämä maailma on puettu

masennuksen kaapuun,

aina saman laista ,kun

uusi aamu luokseni saapuu.

Masennuksen suossa

Masennuksen suossa rypee

suuri joukko Suomen kansaa.

Leipä jonot kasvaa, leivän

päälle tarvitaan rasvaa.

Tunnen liian monta Kela

luukun vankia, syödä ei voi

kukaan rauta kankea.

Niin tämä Suomi salaa

on paikka ankea. Häpeä

ei nälkää estä, eikä noella

naamaa pestä. Liian moni

ei tätä kurjuutta kunnolla kestä.

Mitä kaikkea kirjailija

saa nähdä, kun kulkee

silmin avoimin. Aivan

liikaa minä taas kirjoitin,

ja runon uuden synnytin.

Jäähyväisten aika

Silloin kun sinä pois

lähdit, syttyi taivaalle

uusi tähti. Kyyhkynen

lensi päin ikkunaa.

Suru on kuin kyynel helmien

punottava nauha. Siirtyvät

sielut ylitse aikarajan,

jonnekin toiselle puolelle.

Minä elämän arpia

jään tänne raapimaan,

sinä pääsit paikkaan

parempaan. On jäähyväisten

aika, ja jäljelle jää vain

yhteiset muistot nää.

Minä joskus pois täältä

lähden ehkä lennän pois

siivillä yöperhosen.

Sinun muistosi elää

sydämissä ystävien.

The poem Thursday challenge Low

Where a low threshold of the world,

in an appropriate field plowman?

Kalevala prints

a multiplier cup of hot drink (toti)

lips humectant.

We do not want war, but

low threshold of the world

side, which is a good springboard

stick to the bread aside.

Deciding Ville Solomon's wisdom,

the necessary legal skill law.

Low threshold of the world

subjected to an good son,

or gentle girl love genuine.