Vihainen hiljainen mies

Vihainen hiljainen mies,
mikä on matkasi pää,
mikä on ties.
Sä itkit hetkisen,
vihainen hiljainen mies.

Voi miksi mattosi likaiset on,
miksi olet onneton?
Missä on ne yöt,
jotka höpötettiin naureskellen.
Minulta lauluja uusia saat,
ne täyttää metsät ja maat.

Rikkinäisin sydämin,
näin langenneen enkelin,
oi missä on vihainenrekkamies,
missä on kuuma kesäinen ties?

Ostan kitaran, ja taas sanoitan.
teen uuden sävelen,
ja yöt unissani kävelen.
Sun kuvasi sieluuni tatuoitu on,
se on tumma kaunis ja haihtumaton.

Sieluni puolikkaalla täällä taistelen,
sinun sielusi puolikas, vain sen
kokonaiseksi saa.
Niin olit kuin tähdenlento,
ystävä komea ja rento,
jotain ainutlaatuisinta päällä maan.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on ja kaipaus
jatkaa surumarssiaan.