Kesäinen kiire

Kiire kantapäillä vauhtia antaa,
lapset kesänkukkaset sisälle kantaa.
Aika ei joskus mihinkään riitä,
usein ei kukaan mistään kiitä.
Ratsastan satujen ritarin laukkaan,
palan leivästä joskus haukkaan.
Aika on lentävän hevosen kyytiin mennä,
kuiskata sen korvaan, nouse ja lennä.

Äiti on läsnä Satujenmassa,
kodissa ahtaassa arvokkaassa.
Lapsi on hetkisen pieni mä arvaan,
silitän hevosta vahingossa vasta karvaan.

Marjalan lapset leikkiin tulkaa,
päässä nyt pidän intiaaninsulkaa.
Piilosta pyörimme pensaiden alla,
ongimme Höytiäisen kanavalla.