Suru

Suru puserossa,
siinä mustassa pitkähihaisessa, jossa
otan vastaan hautajaiset.
Lauantaina taas lapioidaan
arkulle multaa,
haudataan ystävä,
jonka sydän oli kultaa.

Kaipaamaan jäävät vaimo
ja lapsi,
tunnen oloni kamalaksi.
Suru ei poistu enää kai koskaan,
hukkaan päiväni kyyneliin,
tuska ei haihdu ,
päivä ei vaihdu.
Samaan päivään surulliseen,
herään aina vain yhä uudelleen.