Miinan peltiset lehmät

Jos lehmät lentäisivät,
ne kaukomaille entäisivät.
Ajasta Helsingin Miinan lehmät vain mieleen jäivät,
on takana nekin metelin päivät.

Keravan kauniit rypsipellot,
kilkattavat lehmänkellot;
vainioilla vaienneet.
Aittapolut kiinni kasvaneet,
leipä on kapea kuivanlainen.
Kumaraan painunut navettanainen,

Eu määrää siellä ja täällä,
korvat merkitty hyvällä säällä.
Lehmä on lehmä,
ja nainen on nainen.
Loukkaus lehmälle on
kauheanlainen,
naista kun lehmäksi nimitetään.
Islamin naiset kivitetään;
syntien tähden.

Nyt lopetan tämän runoilun,
toisaalle lähden.