Riman alla

Riman alla,
taivasalla, itkumuuri liian suuri.
Kyyneleistä syntyy virta,
liian musta elon pirta.

Taivasalla ilman rauhaa,
syksyn myrskytuulet pauhaa.
Paha syksy, pahin mieli
vuosiin ei ole ollut näin musta kieli.

Tyhjää, vailla iloa
naurua nolla kiloa.
Tahdo en tehdä mitään,
katseen käännän hetkeksi itään.
Usko en ilon päivään,
kesästä nyt muistot jäi vaan.

Kylmä saapui liian varhain,
poissa ystävä nyt parhain.
Rinnan päällä kivi painaa,
onnen hetket oli vain lainaa.
Olla tahtoisin vain vainaa,
ei mitään syytä iloon enää.