Linnunradan tuolla puolella

Mitä on linnunradan tuolla puolella,
sitä mietin joskus öisin,
kun suljen verhot huolella,
ettei loista tähdet
huoneeseen pimeään.
En kestä että lähdet,
kyynelmereen hukun
yli tulvivaan.

Kauaksi on kaipuu,
kun syliisi en päässyt lämpimään,
vartaloni taipuu tahtiin nyyhkytyksen,
kuolla tahtoisin ikävään.
Tulvii kanava Joensuun,
nyt virtaa kyyneleet,
ja suru tuskin
veden tuloon hukkuu.

Jossakin parit onnellisena nukkuu,
nyt on elokuu,
korjaa maamies jossain viljaa,
jossain onnettomat
suureen ääneen nyyhkyttää.
Kyyhkyt toista kertaa tänä kesänä
etsii seuraa jatkaa sukuaan.

Elokuu ja elonleikkuu,
surusilmät suurenlaiset,
missä yksinäiset naiset
kyyneleitään vuodattaa.

Mitä on linnunradan tuolla puolella,
sitä mietin joskus öisin,
kun suljen verhot huolella,
ettei loista tähdet
huoneeseen pimeään.
En kestä että lähdet,
kyynelmereen hukun
yli tulvivaan.