Hautajaiset

Lohduton lohtu,
maailman kohtu kantaa lastaan
hetkisen pienen ainoastaan.
Luojan armo, suunnaton tarmo
hetkisen kestää,
sitten sammuu kirkkainkin tähti.

Ystävä kallein,
riippuvin allein,
viimeinkin lähti.
Suljettiin arkkuun,
laulettiin laulut,
itkettiin itkut,
juotiin muistoksi kahvin litkut.
pyyhittiin kastuneet
naamataulut.

Usko ja toivo, suru ja armo
siinä voi loppua tahto ja tarmo.
Kitui ja kitui ystävä kallis,
valitti tuskaa, kipua poti
hetkisen helpotti kuuma toti.
Syöpä vei ystävän hyvän,
muistot kauniit jätti, ja toivon jyvän.