Aamu

Mä en tahdo nousta yksin päivään nousevaan,
kun mä tiedän että tuskin iloa siitä päivästä saan
kun yksinäisyys lyö lukkoon sielun kokonaan
tuskan sisälle lukkoon jään.

Nämä polut Joensuun kaupungin
olen kävellyt mä ristiin rastiin sekaisin;
ja mä tunnen että lyijyn raskas
askeleeni nousu on

Hän on mies mustissaan,mun sydämeni on hän
saanut särkymään. On pakko tunnustaa
sirpaleita kokoilen, niitä liimatuksi saa en.

Sinut kadotin, ja sieluni tuhosin,
mä katoan ,märkää maata tuijotan.
Takatalvi vielä jatkuu,
kaipaus painaa kippuraan.
Aamuun ei tämä kaipaus jää,
se seuraa koko elämää.
Ei missään rauhan poukamaa,
ei paikkaa onnen satamaa.